Väsy ja vesisadekkin siinä kerkesi yllättää ennen kun kotimökki taasen näkyi.
Ennenvanhaan tuollainen lenkki oli normaali pitkälenkki, ja usein pitempikin, eikä se väsyksiin ottanut.
Nykyään ikä ja sairaudet aiheuttaa sen, ettei tarvi kuvitella että ensiyönä pystyy edes nukkumaan, elimistö on liian väsynyt.
No juodaan yö kahvia, ja seuraava päivä torkutaan sohvalla, eikä ajatustakaan lenkillemenosta.
Mutta pikkusen olen ylpeä että noinkin pitkän lenkin sain viellä aikuiseksi.
Itsekin joskus juoksin noilla haminoille pitkän lenkin. Mittausten mukaan juoksin 30.6 km kiihtyvävauhtisena 2.09 tuntiin. Parhaillaan jopa parikin kertaa viikkoon. Jälkikäteen sanottuna toinen niistä olisi kannattanut jättää väliin. Olisi päässyt siten jopa starttiviivalle. Mutta mikäs sitä mahtaa kun innostusta oli enemmän kuin järkeä.
VastaaPoistaNuorempana oli helpompaa, kesäisin juoksin aina joskus Valajaisenlenkkiä (35 kilometriä meiltä kotoa kotiin) 2:20 ja 2:30 välille, kyllähän sekin lenkiltä tuntui, mutta kun sai kahvia ja pullaa ja nestevajauksen täytettyä, sitähän oli entisellään.
VastaaPoistaNyt seuraava yö tuli pyörittyä sängyssä eikä oikein nukkumisestakaan tullut mitään, ja seuraava päivä sitten uneenpuuteesta puolipökerryksissä.
Mutta mieli oli hyvä kun tuli juostua.
Nousiko vai laskiko kunto siitä, sillä ei mitään väliä.
Tänään kävin sitten lenkillä ei tuntunut pahalta.
Hyvää tahtia on wanha kanttura mennyt,ikään ja vaivoihinsa nähden.Kunnioitukseni ja virtuaalihattua nostan.
VastaaPoistaNo ei tuossa vielä vauhdinhurmasta pääse nauttimaan.
VastaaPoistaTänään tiellä juoksin 3 kilometrin pätkän, kilometrivauhti meni yli neljän ja puolenminutin.
Ei kesäisin nuorempana viitsinyt tietäjuosten noin hiljaa juosta vaikka matka olisi ollut kymmenkertainen.
Ei se vanhuus opeta muuta kun hiljaa kävelemään, tai siis juoksemaan.