lauantai 11. heinäkuuta 2020

Vähän olis kiinnostanut.

Vähän olisi meikäläistä kiinnostanut käydä Rantalakeusjuoksussa kokeilemassa onko puolikaan kunto parantunut vai huonontunut talvisista Espanjanjuoksuista.
Mutta ei meikäläisen nykyisillä kulkuvälineillä kahden ja puolensadan kilometrin päähän, siinä olis jalat rakoilla ja väsy puserossa ennen kun Limingassa asti olisi.

Seuraava mahdollisuus startiin olisi ensikuussa Kempeleessä 8.8 
Pitänee suunnitella sitten sitä.
Jotain ratakisoja olisi Lapinläänin alueellakin, mutta kun minua ei ne kiinnosta.

Minun askeleeni ei ole koskaan sopinut radallajuoksuun, siksi niitä ei paljoakaan ole edes nuorempana tullut juostua.
Pahiin ongelma radalla on kaarteen juoksu, sisäkaarteenpuoleinen jalkani on pitempi (syntymävika).
Pitemmän ratamatkan jälkeen on selkä ollut aina melkojumissa viikonverran, jo entisaikoinakin.


Joskus nuoruudessani pituuseroja on mittailtu asiaan perehtyneen urheilulääkärinkin toimesta röntgenkuvamittauksella, en vain muista paljonko pituuseroa saatiin.

Tästä kuvasta näkee tuota pituuseroa, 22 mm paksu Kliinisen fysiologian kirja jalanalla parantaa tilannetta jo paljon, mutta jos kirjan asettaa pitemmän jalan alle, sitä onkin jo aika linkussa.

Onhan se vasen säärikin aikapaljon ruipelomman näköinen, ja heikompi, mutta se taasen johtuu akilleksen katkeamisesta.
Voimaa ja lihasmassaa siihen ei ole saanut takaisin.
Juostessa jalkojen maakosketuksen ajassa on noin 2% ero, siihen voi kyllä vaikuttaa nämä molemmat seikatkin.

Tänään juoksentelin sitten Koskenkylän suunnilla suorempaatietä, murehtien ajokortittomuuttani.

Rantalakeusjuoksun tulokset. myöhemmin ehkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti