keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Pojat on vankistuneet.

Ennätäskö Suomalainen sotilas enää edes pakoonjuoksemaan jos sota syttys?.

Aika paljon on juoksukunto heikennyt viimeisen 40 vuoden aikana. 
1997 näyttää huonokuntoisten määrä ylittänyt kiitettävän tuloksen saaneiden määrän, kun niitä huonontuloksen saaneita 1980 oli vain n. 3 %  niitä viimevuona oli jo 35%

Kuuskytluvun loppupuolella kun itse rannikkotykistössä varusmiespalvelukseni suoritin taisi keskimääräinen paino olla alle 65 kilon, ei siellä juuri lihavia näkynyt, ja kunto oli tietty kova lähes kaikilla.
Mutta herra Coper ei ollut testiänsä viellä keksinyt, joten juoksutuloksia ei tullut, mutta sellaisella kuntoradalla miehet kyllä eroteltiin hyvä ja huonompikuntoisiin.

Tänään osoitin huonoa kuntoani 14 kiometrin hölkällä.
Huonosti nukutun rytmihäiriöiden täyttämän yön jälkeen juokseminenkin oli raskasta.
Alhaisimmillaan syke yöllä oli 27 lyöntiä, ja siinä jo laski happisaturaatiokin aika alas, nykyisinhän leposykkeeni pyörii siinä 41 - 42 paikkeilla.
Pari kertaa yön aikana otin jo puhelimenkin esille, josko kohta täytyy tilata ambulanssi, olo tuntui niin pahalta.
Nyt taasen ei ole mitään oireilua, kyllä tämä tästä.

2 kommenttia:

  1. Ei muuta kuin tahistinta rintaa riittää happi. Rytmihäiriöihin niihin ei voi vaikuttaa.

    VastaaPoista
  2. Mulla ei tuo ole kovin yleinen oire, että syke laskee liian alas.
    Yleisin rytmihäiriöni on kammiolisälyönnit, siinä se kompensaatorinen tauko tuntuu inhottavalta, ja pitempään jatkuessa aiheuttaa happivajaustakin.
    Sitten joskus juostessa iskee flimmeri (eteisvärinä) mutta sekään ei kovin yleistä ole.

    VastaaPoista