Rotanlailla se syö miestä.

Vaikka ikää on jo yli 71 vuotta sanoisin että, 

'Näkemykseni mailmasta on hyvin rajoittunut'.

Eikä sitä paranna sekään, että näkökenttäni oli tuollainen vuosi sitten,

ja siitä se on pienentynyt vielä kolmisen prosenttia vuoden aikana.

Yritä siitä sitten tirkistellä maailmaa.

Kyllä ainakin kaikki positiivinen piiloutuu näkökentän varjoalueille.

Kyllä se vanheneminen syö miestä rotanlailla muutenkin.

Lihaksetkin se on syönyt.

Enää vain vanha nahka roikkuu luidensuojana, ja läskien.

Yritä sitten tommosilla jaloilla lappurinnassa taivaltaa.

Vielä kun sydämen läpät vuotaa, parissa sepenvaltimonsuonessa on ahtautumaa, eikä keuhkotkaan ihan priimakunnossa ole, vaan perfuusiokuvauksissa nähdään alentunutta merkkiaineiden ottoa, niin ei se ihme ole että vanhan miehen askel lyhenee.

Ja jos kilpailuihin menee, ja siellä sattuu olemaan seitenkymppisille oma sarja, ja palkinnoillekkin pääsee, täytyisi melkeen kuljettaa omia tikapuita mukana (lyhyellä askelvälillä), jotta pallille pääsee, ja eteenkin sieltä alas.

Semmosta on vanhanmiehen elämä... Ei se hääppöstä ole...

Lähen käveleksimään Ounasvaaralle, ja murehtimaan ihmiselämän jälkimmäistä osiota.