sunnuntai 27. syyskuuta 2020

Terwamaraton, viimeinen kisaniko?.

Poikkeuksellisesti Terwamaraton juostiin tänävuona näin syksyllä, syynähän tietysti on korona, normaalistihan kisa juostaan toukokuun loppupuolella.

Minulle se tiesi kesänaikana jo neljättä junamatkaa Ouluun.

Itse kilpailu toi tunteen että meikäläisen kilpailut oli sitten siinä. Tuskin enää asetun lappurinnassa juoksukilpailujen lähtöviivalle.

Siinä tärkeimmät parametrit juoksustani.
Sinällään kilpailun voitto on aina voitto, no aika ei kummoinen ollut, mutta ei ne yli seitenkymppiset kovin kovaa muutkaan kulje.
Mutta se tunne, juoksu ei ollut kivaa.
Rinnasta puristi, vasen olkapää ja käsivarsi puutui, oli kuvottavan huono olo, ja viellä sateisen harmaa päivä aiheutti pari lähes nokalleenmenoa, kun en nähnyt tiessä olevaa kohoumaa.

On kai tullut aika hyvästellä kilpajuoksut, oli jo kisanaikainen tunne.
Nyt kun talvella ei pääse Espanjankisojakaan kiertelemään, on ehkä oikea aika panna piste tähän touhuun.
Kilpajuoksu on ollut kivaa, ja sitä on kestänyt niin kauan kun se oli kivaa, tämä juoksu ei enää sitä ollut.

Mutta tietystikkään ei pidä sanoa koskaan, 'ei koskaan', ihmisen mieli voi muuttuakkin.

Päivän nopeimmat miespuoliset puolikkaanjuoksijat.

Tulokset:

2 kommenttia:

  1. Upea on ollut kilpailu-urasi! En yhtään ihmettele, että tulee tuollaisia tuntemuksia sinun vaiheessa juoksuharrastustasi. Itsellänikin tuli viime vuonna 171km polkujuoksukisan jälkeen tunne, että tämä sai riittää, vaikka mittarissa on moninverroin vähemmän kilsoja / vuosia kuin sinulla. Niin vain nyt olen menossa vaarojen maratonin 130km kisaan. Mieli muuttui, kun aikaa kului.

    Terveyttä, Olli! Olet monen lukijan idoli.

    VastaaPoista
  2. Noi pumppuahistukset tuntuu pahoilta jos tulee kisan aikana,kun luonne ei oikein antaisi lupaa kesken kisan alkaa yrittämästä parastaan.
    Ja nuo näköpuutokset. kun ei pilvisessä hämärässä säässä kaikkia epätasaisuuksia huomaa, lisäksi kun asel muutenkin hiihtää ihan lähellä tien pintaa, tulee noita vähältäpiti tilanteita.
    Anteeksipyyntö naisjuoksijalle jota hieman tuuppasin, kun meinasin kaatua, onneksi/toivottavasti en kuitenkaan juoksuasi saanut pilattua, vaikka hieman tönäisinkin.
    On ilmeisesti aika jättää kilvanjuoksut, kun edellytykset siihen on menneet-

    VastaaPoista