Kynttiläkuusia.

Tämäkin päivä käynnistyi taasen hyvin varhain, jaksoin kuitenkin norkoilla sisätiloissa siihenasti kun hiihtämään pääsi.

Ulkoilureittien valaistus kytkeytyy päälle vasta kello kuusi, kieltämättä jo ennen kuutta seisoskelin ladulla odottaen valojen syttymistä.

Hidasta hiihtelyä tuli 19 kilometriä, jonka aikana totesin että aika heikossa kantimissa on käsien ja yleensäkin ylävartalon kunto, ei se eläkkeen nosto riitä pitämään lihaskuntoa yllä.

Päivällä sitten kävin vaaralla käveleskelemässä talvikävelyreittejä.

Joku kohtalotoveri dementikko oli syksyllä unohtunut puistonpenkille istuksimaan, kovin oli jo kuurottunut.

Kevätaurinko sitten sulattelee, saa nähdä virkooko vai joutuuko väestörekisterikeskus kirjaamaan kirjanpitoon kaverin poistojen sarakeeseen.

Vaaranpäällä kuuset ovat tällaisia pitkiä ja hoikkaisia ja pienioksaisia, paremmin niin selviytyy kovista lumitaakoista.