keskiviikko 25. elokuuta 2021

Sanovat että aika kultaa muistot.

Niin varmaankin.
Kyllä nykyhetkessä tunnettu kipu saa myös vanhat kivut tuntumaan mitättömiltä.
Eilen kävelin kolaritapahtuman jälkeen pisiimmän kävelylenkin 19.7 kilometriä.
Loppumatkasta ei enää oikein tietänyt mitenpäin kättä olisi kannatellut, sormessa olkapääsä ja kyljessä kipu tuntu kyllä aika pirulliselta.

No sitten ei nukkuminenkaan oikein onnistunut, niinpä käveleksin viellä yön pimeyteen uimarannalle surkeuttani kärsimään.

Tuolta se öinen jätkänkynttiläsilta näytti. 

Meikäläisen elämään nuo kamerat ovat aina kuuluneet, ensimmäisen kamerani tilasin Anttilan kuvastosta joskus 12-13 vuotiaana.
Kamerassa ei mitään säätöjä ollut, filmiä siiirtävä kiekko ja sulkimen laukaisin olivat ainoat toiminnot mitä kamerassa oli, ja mitään automatikka ei tietystikään ollut.

Siinä kuvaa ensimmäisellä kamerallani otettuna, minä ja koirani Hupi.
Hyvä ja innokas mettäkoira, ja luonteeltaan järjettömän rohkea ja peräänantamaton.


Tästä kuvastakin on jo senverran aikaa, että aika kultaa jo ainakin kehyksen.
Kyllä tuolloinkin kipuja oli, vajaan vuodenkuluttua sitten akillesjänne katkesi.
**************************************

Kaupunginvalot.

UV-otos Kemijoelle Ounasvaaralta.

4 kommenttia:

  1. Nyt sitten tulevana yönä kuvamaan vaikka revontulia siinä 23.00 aikaa. Jalusta mukaan. Valotus aukosta riippuen 3-6 sek. isoarvoksi 1600-3400 kamerasta riippuen. Nykykamerat kestää suurempia isoarvoja. Tietenkin kuva niin että reposet peilautuu vedestä.

    VastaaPoista
  2. Ei ollu revola ollu tulitikkuja,ei ollut tulia, musta oli taivas, vain kaupungin valot ja tähdet taivaalla kiilu.
    No otin pari kuvaa kuitenkin.

    VastaaPoista
  3. Kyllä oli valot eilen taivaalla. Valaisivat aivan täälläkin asti etelätaivasta. klo 23-0.30 välillä. Kuunvalo himmensi reposia ja niiden havaitseminen ei välttämättä ollut helppoa.

    VastaaPoista
  4. Laitoin muutaman kuvan eiliseltä opeura spostiin todisteeksi.

    VastaaPoista