Tänään oo mitään jaksanut.

Kai se kisoissakäynti on vienyt neste ja hiilihytraattivarastot niin alas ettei edes ulkona ole viitsinyt käydä.

Ai niin minähän olinkin vain katsojana.

Jotenkin se entistä enemmän masentaa kun näkee kuinka mukavaa se juokseminen on, ja ite ei pysty.

Omasaalis vuoden 2011 Aspen kisasta.

Aspen puolikaalla, ja yleensäkin Espanjankisoissa ymmärtävät että juoksu aiheuttaa neste ja hiilihytraattivajausta.

Nykyään nuo juoksutapahtumien matkat ovat lyhentyneet.

Harvassa kisassa juostaan nykyään enää yli viidenkilometrin matkoja, jääkö niin lyhytkestoisista kisoista mieleen edes minkäänlaisia juoksumuistoja.?

Itsestä tuntuu että monistakaan lyhemmistä kisajuoksuista joissa matka on ollut lyhyt ja reitti helppo, ei juurikaan muistoja ole mieleen tallentunut.

Sitävastoin sellaisista pitemänmatkan kisoista, joissa vaativuuttakin on ollut muistoja on jäänyt jopa juoksutuntemuksista matkanvarreltakin.

Esim. Juhannusjolkka Saariselällä, Maisematiepuolikas Äkäslompolossa, Poronkusema Kemijärvellä, Sallatunturinvalloitus ja Junanperässäjuoksu Sallassa, Lankojärven ympärijuoksu, Maastomaraton Äkäslompolossa, ja tietysti kaikki maratonit ja puolmaratonin juoksut.

Ja tietysti ulkomaankisat kun ne on luonteeltaankin sekä osanottajamääriltä Suomenkisoista niin paljon poikeaavia.

Kun yritin etsiskellä olisiko mulla kuvaa Maisematiemaratonilta, putkahti esiin tällainen kuva, en kyllä muista yhtään missä ja koska otettu.

Joten se muistaminen, on mitä on.

Joiltain reenimatkoilta se on, maasta ja ajasta ei ole tietoa.

Mutta jos olisi ollut juoksukisa, kyllä varmaan silloin muistaisin.

Ootakaa vanhempana tykkimiehenä korjaan vähän suuntausta.

Tän mie vielä muistan, tää oli Espanjassa tykkivuorella.