Vaikeakysymys.

Kävelylenkillä ollessani eräs nopeampijalkanen saavutti minut ja alkoi jututtamaan urheilutaustastani.

Kysymykseen kauanko olen harrastanut urheilua, ja kuinkapaljon harjoitteluvuosia on elämääni mahtunut.

Olipa vaikeita kysymyksiä. 

Jo pikkupojasta urheilu on ollut minulle tärkeää, niitä hyppypaikkoja, hiihtolatuja ym. on tullut vähintäänkin kansakoulun ekaluokalaisesta asti tehtyä.

Varsinaisesti harjoittelun aloittamisikä onkin vaikeammin määriteltävissä, Nuoruusiän savottakämpiltä ei kyllä harjoittelu olisi onnistunutkaan, mutta aina kun työolot helpottivat heti mieli alkoi vetämään lenkilläkäyntiinkin.

Myöhemmin metallialalle mentyäni, komennusvirmoissa työskentely tiesi kovasti ylityön tekemistä ja epämääräisiä olosuhteita, joten katkonaista oli silloinkin lenkkeily.

Panempa tähän kaavion juoksukilometreistäni, 

(klikaamalla sen saa suurempaan mittakaavaan) 

Olisiko se harjoitusmielinen urheilu katsottava alkaneeksi 1977 kun juoksin ensimmäisen maratonin, vai siitä kun vuotuiset juoksukilometrit ylittivät 3000 kilometrin rajan.

Se nyt on vähän makukysymys.

Mitään suuria kilometrimääriähän en koskaan ole pystynyt harjoittelemaan, Matkatyöt ei ole niitä urheilunkannalta parhaita hommia.

Enkä ole kovin vahvatekoinenkaan, vammoja on riittänyt, niin työstä kun juoksemisestakin johtuvia.

Mutta mukavaa urheilunharrastaminen on ollut, ja ihan tyytyväinen olen tulostasoonikin mitä noilla satsauksilla olen saavuttanut.

Nythän tämä tilanne näyttä taasen siltä että oliko se lenkkeilyn päätepiste sitten tässä. Että minä sitten vihaan sokeita autoilijoita jotka ajavat ihmisten päälle.