Vastuksia täynnä oleva elämä.

Jo kolmaspäivä kesää.

Äläppä huoli huomiselle on jo luvattu sadetta ja selvästi kylmempää.

Käveleksin Saarenkylän kentälle katselemaan kun siellä oli Hiirenkorvakisat.

Vähänlaisen oli urheilijoita, mutta aurinko paistoi, ja ihan mukavan lämpimästi.

Naisten 100 m.

Miehet 100 m.

Saana Peura ja pituushyppy.

Matias Tirro 800 m yksin sai juosda.

Muutaman koekuvan nappasin.

Minähän pudotin kameran objektiivin lattiaan kevätalvella, ja se tietysti särkyi.

Ostin tilalle netinvälityksellä uuden, tai siis uuden käytetyn objektiivin, ja sitä nyt testailin kykeneekö se liikkuvankohteeseen tarkentamaan.

Nykyään käytän tätä kameraa vain urheilukuvauksissa, joten en useita satasia ollut enää halukas siihen uhraamaan.

Minulla kun tuo hermosto on sanomassa työsopimuksen irti, en aina tiedä sitä oikeaa voimaa mitä otteeseen tarvitaan, niin objektia vaihtaessani se vain luiskahti käsistäni sillä seurauksella että etäisyyden tarkennus ei enää automaattisesti toiminut.

Korjaus olisi kustantanut lähes uuden objektiivin hinnan. 

Eikä se tämäkään reissu ihan ilman tappioita mennyt!..

Hukkasin aurinkolasit, jotka olivat omien silmien näkökyvylle tehty.

Tai siis enhän minä mitään juuri näe, mutta kuitenkin...

Tuossa kuvatessa kun aina joutui lasit ottamaan pois päästä, nostin ne otsalleni, tai pistin paidankaulukseen roikkumaan, ja jossain vaiheessa ne on pudonneet.

Enkä niitä sitten enää löytänyt...

Aina on jotain hukassa, jokupäivä vielä hukkaan itsenikin.