Tuli tästäkin juhannuksesta urheilujuhannus.
Nimittäin TV:n katselun merkeissä.
Yleisurheilun Euroopan joukkuemestaruuskisoja tuli seurattua kaikkina kolmena päivänä, ja tänään vielä safarirallia lisämausteeksi.
Tuossa kun katselin vanhemman tietokoneen kuvatiedostoja, koneella oli paljon kisakuvia joista en tiennyt missä kisassa ja minä vuona kuvat oli otettu.
Pöljä kun on, ei ole tullut lajiteltua kuvia eri kansioihin ja merkattua missä ja koska kuvat on otettu.
Tämä kuva on kalottiottelusta, ja otettu mitä ilmeisimmin Ruotsinpuolella Matarengissä, vuodesta vain ei minkäänlaista aavistusta ole.
Onkohan niitä kalottiotteluja yleisurheilussa nykyvuosina enää järjestetty?
Ainakin ne oli jo vuosituhannenvaihteessa kuivuneet aika aneemiseksi muutaman urheilijan kisoiksi.
On kisoja jotka säilyvät juoksijoiden suosiossa, ja saavat osanottajia lähtemään kisaan aivan ympäri maailman, ihan toistuvasti vuodesta toiseenkin.
Yksi sellainen kisa on Tromssan Midnight Sun Marathon.
Kisaan osallistuu eri kansallisuuden omaavia juoksijoita noin 80 maasta, vaikka kisapaikka on kaukana pohjoisessa.
Ja kun kisa on hyvä, voi siitä 'poikia' vaikka tällainen patsas.
Italialainen Gian Franco Traversio osallistui kymmenen kertaa juoksutapahtumaan ja vuona 2016 lahjoitti tällaisen Leonardo Lustigin tekemän patsaan, Tromssan kaupungille.
Tässä kuvassa Minä ja Kari Peltokorpi valmiina lähdössä Tromssan yöhön.
Sari Hilli, Kari ja minä kävimme juoksemassa puolikaan ko. tapahtumassa vuona 2005.
Muistaakseni sijoitumme kaikki kakkosijalle sarjassamme.
Kisareissulle lähdimme Rovaniemeltä varhain aamusta, ja illalla tai yöllä jo starttasimme kisaan.
Meikäläisellä selkä ja lonkat olivat n. 600 kilometrin autossa istumisesta niin jumissa, ettei oikein juoksua voinut kilpajuoksuksi mieltää, aikani oli hiukan päälle 1:20 ja tappiota tuli vajaa minuutti sarjani voittajaan (55.v).
********************
No niin, siinä vanhoja kisamuistoja, ja hyvissä voimissa olevasta juoksutapahtumasta Norjassa.
Tämän päivän ulkoiluna kävin aamupäivästä pyöräilemässä kolmisenkymmentä kilometriä, loppupäivän tuijotin TV:tä.
Ihan mukava tuo kisa oli. Itsellä ei silloin tullut loppumatkan tavanomaista katkeamista vaan sai iskettää ihan loppuun asti pientä kirin poikasta. Palkintojen jako oli sitten seuraavana aamuna. Kaupunki oli riehakkaan yön jäljiltä aavemaisen hiljainen ja joka paikka oli tetenki suljettu kun ihmiset nukkuivat. Tulomatkalla jäi mieleen kun norjan poliisit olivat järjestäneet tutkan pitkän suoran päähän. Olivat naamioverkoilla naamioneet auton näkymättömiin.
VastaaPoistaSe on yleinen tyyli Norjan liikennevalvonnassa, kiven takana tai jossain muualla näkymätömissä tarkkaillaan liikennesääntöjen noudattamista.
VastaaPoistaTuli tutuksi aikanaan kun kaksitalvea Norjassa työskentelin.
Ja lomamatkoillakin parituhatta kilometriä on teitä Norjassa tullut ajeltua.
Kiva kisareissuhan se oli, mutta kotiin tultua vähän kyllä väsytti.
Norjalaiset on kyllä ihan mukavia, ainakin suomalaisia juntteja mukavampia, koska ne kannusti ainakin minua toisin kuin suomijuntit. Vuoden 2010 kalottipelleilyn jälkeen mitta tuli täyteen, ja päätin siinä ettei koskaan enää missään olosuhteissa sellaisiin kisoihin. Paras muisto on tosiaan mukavat norjalaiset ja ruotsalaiset urheilijat ja yleisö, ja huonoin muisto suomalaiset.
VastaaPoistaEhkä norjalaiset ja ruotsalaiset kasvatetaan eri tavalla, en tiedä, mutta oikein mielelläni juoksin esimerkiksi Kivijärvellä aikoinaan. Se oli niitä harvoja positiivisia muistoja, joita Suomen puolella ei oikein kertynyt. Ei mikään ihme, ettei Suomesta juurikaan tule enää kovia juoksijoita. Ei tällaisessa urheilukulttuurissa, jossa ei ole mitään aitoa kilpailuhenkeä, ei kannustamista, ei mitään.
Vuonna 2001 juostiin Teivon porukalla St. Olavsloppetissa noilla samoilla maajoukkueen lainavermeillä, joten niiltä haminoilta lienee kalottiottelukuvakin.
VastaaPoistaItselle ei kovinkaan usein käynnyt niin kun suomessa juostiin, että olisi jäännyt yleisön takia huono maku kisasta. Iissä juostessa kerran kyllä kävi niin. Joksin silloin 10000 m:n matkaa ja etenin itselle aivan hyvää vauhtia 33-34 minuutin kympin vauhtia. Kisassa oli Kenialaisia juoksijoita puolen kymmentä ja yksi muu suomalainen Tervolasta. Yleisöstä huusivat kun tummat pojat jouksivat jo toistamiseen ohi puolenmatkan krouvin jälkeen. Että tule pois sieltä radalta. Siellä juostaan kilpaa. Jonkin ajan vielä juoksin ja jätin touhun sillä kertaa kesken. Parhaat kenialaiset juoksivat silloin kympin 28 minuutin pintaan.
VastaaPoistaAinakin näin amatööritasolla on ihan sama mitä se yleisö huutaa tai on huutamatta. Loppujen lopuksi itsellehän sitä urheillaan. Pilkkaajat osoittavat vain oman typeryytensä.
VastaaPoistaJoo, kyllä tuollaiset huutelut, "Tule pois siellä on juoksukisat", on lähinnä sellaisten velttojen nahjusten huutelua, yrittävät muka olla huumorimiehiä, ja ovat vielä huonoja sellaisia.
VastaaPoistaItse joskus kun nuorempana kisassa kun vielä juossa jakso, saattoi joskus paremminkin nolottaa kun taputettiin tai hurrattiin, kun kärkipäässä juoksussa oli, eteenkin silloin kun se juoksu omasta mielestä ei parhaalla sen hetken kunnolla mennyt.
Espanjanmaalla kun paljon on yleisöä ja kaikkia kannustetaan, se ottaa kyllä ilolla vastaan.