Kellon kertomaa.

 Ajatuksia juoksustani nukutun yön jälkeen, (lue valvotun yön).

Yöllä ei unta saanut houkuteltua, kipujakin oli, ja vessareissuja oli tehtävä puolentunnin välein, nyt aamusta muutaman desin sai kustakin tiristettyä. 

Ehkä tämä tästä?...

Kuulin ehkä väärin minulle huudetun puolimatkan väliajan, tai muistin väärin maaliin tultua.

Ei se toinen kierros hitaampi ollut, vaan kymmenen sekuntia nopeampi, näin se Garmin kelloni kertoi.

Mutta kyllä se tokakiekka tuntui paljon pitemmältä, ja tuskallisemmalta.

Tulokseeni olen kyllä tyytyväinen 1:36:08 

olihan se kuitenkin 6 minutia ja 40 sekuntia alle 75 sarjan Suomenennätyksen.

Ei se juoksu helppoa ole, sen näkee jo kasvoista.

Mutta on se niin mukavaa, varsinkin maaliintulon jälkeen.

Mutta aina saa jossitella, sekin on jonkinlainen elämän suola.

Olisi tuota aikaa mahdollista pikkusen parantaakin, kuukauden parin lisäharjoittelulla.

Mutta syksy on jo pitkällä eikä niitä kisoja ole tarjolla lähistöllä, eikä sellaiseen aikaan jolloin pystyisin kisaan lähtemään.

Oulunjuoksu  siellä voi kyllä kympin käydä juoksemassa kuun loppupuolella.

Toinen puolikkaan juoksu, vaikka se kyllä kiinnostaisi kovasti taitaa jäädä tältä vuodelta toteutumatta.

Niin ja sekin vielä miten nuo terveydelliset toimet ????...