maanantai 2. syyskuuta 2024

Mustikanmaku.

Tänään jo asuntoni ulko ovenkin aukaisin lauantain kisapäivän jälkeen.
Kävin kävelemässä Ounasvaaran ulkoilureitillä.

Vielä kun ei ole pakkasöitä ollut, mustikoitakin löytyy.
Otin siksi taskulampun mukaan, kun minä en enää näe mustikoitakaan päivänvalossakaan.
Sainpahan tällekin kesälle muutaman tuoreen mustikan syötyä suoraan mustikkamättäästä.

Ohikulkijan yllätetyksi jouduin, ja varmaan hullunkirjoihin pääsin taskulamppuineni, mustikan varpuja tarkkaillessani.

Onneksi se ei ole mitään uutta, onhan minun pääni kuvauksissa liikenneonnettomuuden jälkeen 2020 röntgenlääkärin lausunnossa,
 "Runsas likvoritila, eteenkin frontaalitasolla".

Oma suomennokseni, "Vesipää, aivot surkastuneet, varsinkin ottanpuolelta".
Itse epäilen, ja monet muutkin ovat varmaan samaa mieltä, voi se olla kustakin.

Elä sitten näillä lähtökohdilla.

2 kommenttia:

  1. Hei näin iltasella. Hienoa, että olet ollut siellä missä pitääkin. Juoksemassa. Onhan se aika riskaapelia, et ole enää ihan nuori, etkä terve. Mutta tiedän, Sinun intohimosi juoksuun. Eikä se ole hullumpi juttu. Luultavasti kuolet juostessasi, ehkä se on toiveesikin. Laitamme sitten siskon kans, juoksukengät haudallesi. Ja tämä ei ole vinoilua, vaan rakkaudella sanottu. jokainen elää omanlaisensa elämän. Hyviä vointeja ja juoksuja ja syksyä. Sisko.

    VastaaPoista
  2. Niin elämässä pitää olla sisältöä, ja sisällön on oltava sitä mistä itse pitää.
    Ei voi elää, ainakaan miellyttävää elämää, niin kun joku neuvoo tilanteessasi viisainta olevan.
    Minä olen minä, enkä sitä pahaksi vaihtoehdoksi tunne, vaikka joskus lenkille kuolisinkin.
    Olisi se ainakin parempi kun johonkin hoitolaitoksen tai sairaalan petiin kuukahtaminen.
    Olin minä ainakin sen kisajuoksun ajan onnellinen ja itseeni tyytyväinen, vaikka lähtökohdat juoksuun oli mitä oli, ja vaikka sen jälkeen reilu paripäivää kivuliasta olikin.
    Ollaan me omia itsejämme, ja nautitaan kukin tavallamme näistä loppuelämän päivistäkin.
    Hyvää syksyn alkua, meillä täällä jo koivunlehdet kellastuu ja osittain jo tippuvat puista.
    Lyhyt on Lapin kesä, siltä se aina tuntuu.

    VastaaPoista