Tänään heti aamulla ennen seitsemää painelin laboratorioon verikokeisiin ja näytepurkkien palautukseen.
Muutaman tunnin kuluttua suuntasin siskoni ja hänen miehensä kanssa ulkoruokintaan, kuninkaan laavulle.
Makkara ja kalapainotteisen ruokailun jälkeen pullakahvit, aurinkoisessa komeassa syksysäässä maistui ihan hyvälle.
Nyt niin raukaisee etten tänään muuta aktiivista toimintaa jaksa tehdä.
Lauantain Oulujuoksun kymppi on kuitenkin vielä tarkoituksena käydä juoksentelemassa.
Näillä ajatuksilla huomiseen päivään.
Tosi privaatti laavu, eipä ole tullut käytyä yli 20 vuoteen. Mieluummin ajan vaikka kymmeniä kilometrejä korpeen kuin menen tuonne, ja itse asiassa niinhän olenkin tehnyt lukemattomia kertoja. Se on vähän sama asia kuin se, etten ole enää vuosiin juossut lenkkejä kaupungin keskustan alueella, Ounasvaaralla, Korkalovaarassa ym. Myös se, etten koskaan enää juokse kilpaa missään, laskettakoon samaan kategoriaan. Opiskellut olen kuitenkin enemmän kuin professorit keskimäärin.
VastaaPoistaJokos se profesoori on kohta emeritusprofesoori kun opinnot maittaa. Siihen varmaankin pitää saada aika paljon tieteellisiä julkaisuja jota maailmallakin arvostetaan.
VastaaPoista"Viisautta on vain viisauden etsiminen, hölmöyden merkki on, jos ihminen luulee jo viisauden saavuttaneensa". (Wiliam De Mergan).
VastaaPoistaTämä ei ollut kenenkään arvosteluksi tarkoitettu, tuli vain mieleen, kun tykkään lueskella vanhojenaikojen ajattelijoiden lausahduksia.
Samoin kun tämä.
"Varoitan opiskelun vaaroista.
Mitä vähemmän tietää, sitä vähemmän unohtaa".
Minä olen ajanut Lappiin Norjaan ym. joka kevät ja syksy, ja kävellyt reppuselässä yli 40 kilometrin lenkkejä syvälle poluttomaan metsään, ja kiipeillyt Norjan 'vuorilla'. ja ulkoilureiteillä.
Mutta jokainen vanhenee...
Sairaudet iskee...
Enää ei voi tehdä mitä haluaa...
Ajokorttini menetin viisivuotta sitten, näkökykyni takia, enää ei ajeta kymmeniä eikä satoja kilometrejä, kun ei ajo oikeutta ole eikä näkemisentaki kykyäkään, puhumattakaan että epätasaisessa maastossa ja poluttomassa reiteillä pystyisin liikkumaan.
Vituttaa lukea rehvastelua " mitä minä teen", johan sitä tekee jos on nuori ja terve.
Silloin pystyisi vaikka juoksemaan kilpailuissa, jos on kanttia.
Mitäs,luonto oli ihanaa,maisemat kauniit,ilma loistava,seura mukavaa ja rakasta,laavu hyvä,kala mitä maukkainta,mitäs sitä kauemmas kulkemaan? Terveisin Irma
VastaaPoistaKiva oli laavulla käynti, ja hyvä on että niitä tehdään lyhyempien ja helpompien reittien varsille,
VastaaPoistaja myös pitempien ulkoilualueiden varsille.
Hyvin on makkara maistunut myös nyt vihityn Rovaniemen retkeilyalueen laavuillakin.
Kun myös, Luoston, Pyhätunturin, Ylläksen, Pallallastunturin, Kätkävaaran, Korouman, ym.ym laavuilla.
Silloin kun näköä vielä oli, syksyn metsästysreissuilla nuotiolla siellä syvemmälläkin metsässä toki makkaraa on käristelty.
Ei se ole paha tapa, vaikka kommentin kirjoittaessaan senkin ilmaisee kuka oli tätä mieltä.
Se se on vasta mies joka mielipiteensä ilmaistessaan uskaltaa sanoa kuka sitä mieltä on.
Vaikka suurinosa blogini lukijoista toki kirjoittajan tietää, kun juoksu-urheilun seuraajia on.
Mutta jos ihmisellä joku mielipide on, sen takana on hyvä seisoa oikein nimellisenä.