Tänään, toissapäivän hiihtokaatumisen jälkeen, ja eilisen kotona makailun jälkeen aion ihan uloskin mennä.
Täytyy vain varoa kaatumasta.
Näkökyky altistaa kaatumisvahinkoihin, ja ikäkin on jo niissä lukemissa että kaatuessa voi vaikka heittää veivinsä.
Tilastokeskuksen vuoden kuolin tilasto 2023 kertoo kaatumis ja putoamiskuolemista:
70 - 75 vuotiaat 92 kuollutta.
75 - 80 vuotiaat 113 kuollutta.
80 - 85 vuotiaat 215 kuollutta.
Voineekin sanoa että pystyssä nähty vanhempi ihminen, onkin ollut ilmeisesti harhanäky.
 |
| Asp puolimaraton 18.12 2011 onneksi tuli joulujuomat. |
Suomen juoksutilastoja (eteenkin miesten maratonin osalta) tältä kuluvalta vuodelta katsellessa tulee ihmeteltyä, miksi emme enää kuulu vakavasti otettaviin urheilukansoihin.
Juostaanhan Norjassa ja Ruotsissa huomattavasti tasokkaampia tuloksia, eikä luulisi olosuhteet sen kummempia olevan kun Suomessa.
Vai eikö meillä tosimielistä harjoittelua aloiteta tarpeeksi nuorena, vai onko harjoittelun määrä liian vähäistä?
Kestävyys juoksussa riittävä harjoittelu jo nuorena saa esim. sydämen osalta kehitystä mitä ei enää vanhempana ole mahdollistakaan korvata.
Joskus aikanaan toisessa blogissani kirjoitinkin asiasta olevista tutkimustiedosta.
https://polli.vuodatus.net/lue/2015/08/urheilu-vaatii-sydanta-17
Vai johtuiko siitä että ennen asuttiin puulämmiteisissä taloissa, uunin pellit vain liian aikaisin kiinni, niin häkä tuli pirttiin, johan oltiin hapenpuutteessa, sehän on ko vuoristo olosuhteissa. Heh,heh.
No odotellaan vuotta 2026 jospa jotain myönteistä kehitystä tapahtuisi.
Omat vuoden plussat ja miinukset, jätän niiden arvioinnin myöhempään, kun en nyt mitään tunnu plussapuolelle keksivän.
Syy on siinä, ainakin nykyään, ettei juoksun erikoisharjoittelua aloiteta tarpeeksi aikaisin. Monet potentiaaliset menestyjät aloittavat esimerkiksi hiihtämisen hyvin nuorena, ja osa siirtyy myöhemmin juoksuun. Usein se kuitenkin tapahtuu liian myöhään, ja siinä vaiheessa myös motivaatio erittäin kovaan harjoitteluun on menetetty. Osa lahjakkuuksista menetetään lajeihin, jotka eivät kehitä tarpeeksi kestävyyttä, vaikka muita ominaisuuksia saataisiinkin hiottua huippuunsa.
VastaaPoistaJuoksu kun on sellainen laji, jossa ei muiden lajien huippuominaisuuksilla paljon mitään tee. Mikään määrä saliharjoittelua ei esimerkiksi tee juoksijaa, vaikka jotkut huippujuoksijat salilla käyvätkin, mutta toki harvoin. Olen joskus kuullut uimareidenkin siirtyneen juoksuun. Itse harrastin myös monipuolisesti ei-kestävyyslajeja ennen juoksuun siirtymistä. Niistä oli ehkä jotain pientä apua, mutta vain hyvin pientä, koska kovaa määrää ja tehoa vaadittaisiin juoksussa tehtäväksi jo jossain 17-22 ikävuosien välillä. Sen jälkeen on todellakin myöhäistä enää pyrkiä omalle maksimitasolleen. Olen myös joskus katsonut sen sydämen kehitystä koskevan jutun, ja se on varsin kiinnostava. Itselläni on luonnostaan iso sydän, mutta mitäpä sillä lopulta tekee, kun ne kriittiset kovan harjoittelun vuodet jäivät välistä. Nuorena aloittaneilla on minusta myös se merkittävä etu, että heillä kehittyy fyysisen puolen lisäksi myös henkinen puoli. Juoksu, kumma kyllä, vaatii äärimmäistä itseluottamusta ja "kovaa päätä". Jos aloittaa aikuisiällä, niin fyysisen keskeneräisyyden lisäksi saa lähes varmuudella äärimmäisen henkisen epävarmuuden kannettavakseen, josta on todella vaikea päästä kunnolla eroon. Vankka fyysinen pohja kun tekee mahdolliseksi kehittää myös sen kovan pään.