Vaikka kuinka kurjaa olisi ihmisen elämä,
niin uutta päivää se odottaa tulevaksi.
Ensi viikonvaihteessa Murciassa juostaan maratonia, puolikasta ja kymppiä, paljon olisi mukavampi siellä olla vaikka vain yleisönä, kuten 2023 jouduin olemaan.
Ei ole helppo katsojan ura, kun halu kisassa juoksijana olisi olla.
Eikä se muutenkaan oikein putkeen mennyt katsojana olo,
tässä seison ja odotan juoksijoita tulevaksi.
Reitillä kyllä olin, mutta se juoksu lähtikin vastapäiseen suuntaan.
En muistanut vaikka olenhan siellä useamman kerran kisassa mukana ollut.
Ei aina voi onnistua.!!.
Syy miksen itse starttiviivalla tuolloin ollut oli siinä, että Quironin sairaalalla olivat päätelleet että 'kusipää' tuo kaveri on, laitetaan sille katetri,
Eikä sitä oikein letkun kanssa juoksemaan pystynyt.
No tutkimuksissa tänäänkin olin, 12 koepalaa otettiin,
Yrittivät selvitellä olenko lintu vai kala, vai liekkö ihan peura,
ja pystyisikö se kusematta poronkusemaa juoksemaan.
Ja miksi psa arvot ihan piirinennätyksiä rikkoo....
Ei näitä koepalan ottopäiviä elämänkirjaan ihan parhaiksi päiviksi viitsi kirjata.
Ei kannata odottaa sitä päivää tulevaksi että pääsisit vaivoistasi,
sillä kun se päivä tulee, tiedät olevasi kuollut.
👶 Ajattelin tuossa vain.....
Pitäisikö minun anoa lapsilisää eläkkeen lisäksi ?..
Ainahan tuolta urologi koepalanottokäynniltä vaippaikäisenä palaa....
Aikoinaan Kemijärvellä juostiin juhannusaattoisin Poronkusema niminen juoksukilpailukin.
Ite kävin kisassa eka kerran, kun se oli käytännössä jo kuopattu. Vuosi vuodelta hiipui pois. Tyylitelty versiohan kisasta meni näin: PoronKUsema. Taitaa Kemijärven Urheilijatkin olla aika huonossa hapessa nykyään, mene ja tiedä. Itsellä ei ole tosin ollut menoa kyseiselle paikkakunnalle moneen vuosikymmeneen, tai ainakaan yli kahteen.
VastaaPoistaNiitä harvoja kisapaikkoja, jossa oli mukava käydä, vaikka Kemijärvi ja sen ihmiset eivät ole ehkä niitä maailman vieraanvaraisimpia. No, itse viimeisestä kisasta v.2002 sen verran, että harhailin pulisen minuuttia kuin entinen suunnistaja, kunnes pääsin oikealle reitille ja juoksin vähän alle 34 min. Matkasta en mene takuuseen, lieneekö ollut se ilmoitettu 10,2 km. Maasto oli kyllä melko raskas, mutta kuitenkin mukava juosta. Alamäissä sai kivasti palauteltua ja vauhti kasvoi, siitä suhteellisen hyvä aika.
Eipä ole muutenkaan tämä lappilainen hölkkäkulttuuri enää voimissaan, mutta en ole siinä mielessä aikalaisia, että minulla olisi perspektiiviä 90-luvun loppua aikaisempiin tapahtumiin. Nykyään juuri ja juuri viitsii mennä juoksemaan, koska eihän sitä harrasta muut kuin hullut, sanovat.