Olisikohan se heittäjien ja hyppääjien vetäydyttävä jo harjoituskentille ettei kovin paljon 1907 vuoden tuloksista jälkeen jäädä.
SVUL:n ensimmäiset kuninkuus ja mestaruuskilpailut vapaassa urheilussa järjestettiin vuonna 1907 Tampereella.
Naisethan eivät vielä siihen aikaan kisailleet.
1907 tulokset:
Pituus: Uuno Railo 12,33 (12,56)
Korkeus: Iivari Launis 310 (332)
Seiväs: Urho Aaltonen 580 (620)
Keihäs: Oiva Jääskeläinen 83,12 (97,24)
Kuula: Tommi Arranmaa 23,20 (27,01)
Kiekko: Tommi Arranmaa 68,25 (81,58)
Vuona 1910 ensimmäisen kerran kilpailtiin Kalevanmaljasta, silloin jo useat tulokset olivat huomattavasti kovempia kun ensimmäisistä Suomenmestaruuksista kilpailtaessa.
1910 tulokset edellä olevissa lajeissa (Suluissa)
Vaikuttaako tulokset kovilta ?.
Siihen aikaan kylläkin nämä lajit oli hallittava kummallakin jalalla tai kädellä, ja tulokset ovat yhteistuloksia.
Kyllä siihen varmaan saa kovasti harjoitella, että siltä väärältä puolenkin tyydyttävän tuloksen saa.
Vuoden 1907 kisojen pisiin juoksumatka oli 1500 m, jonka voitti Frederik Svanström 4:29:0
Vuoden 1910 pisiin juoksumatka oli tunninjuoksu, jossa Kolehmaisen veljekset Hannes ja Tatu juoksivat 17,815 km.
Oma päiväni: Yritän vaikka mitä puuhailla ettei tarvitsisi kuntosalille lähteä,
ei kiinnosta.
Viisi Kenialaista huippujuoksijaa vaihtaa kansalaisuuttaan. Ei siinä ole enää mitään ihmeellistä, mutta saavatpahan takuulla ainakin täysin aukottoman testausohjelman riesakseen. Tähän asti ovat lähinnä nautiskelleet epon piikittämisestä lukuisten muiden maanmiesten ja -naisten seurassa. Ihan kuin takavuosikymmeninä Suomessa, tai DDR:ssä, antaa mennä vaan kun aineita on tarjolla.
VastaaPoistaJoo eihän sitä kymppiä alle 32 minuutin juosta ilman epoa tai pervitiiniä. Itekko reenasin puhtain paperin en tuohon pystynyt. Tosin silloin olisi pitänyt juosta 29 minuuttiin kymppi, jos olisi mielinyt kalevankisoihin.
VastaaPoistaNo ite kyllä juoksin monta kertaa alle 32 min., enkä koskaan käyttänyt mitään. Olin aidosti puhdasverinen juoksuharrastelija, eikä harrastelulla koskaan saavuta mitään. No, eipä ole nyt huonoa omaatuntoa tai mitään. Ei kannata laittaa rimaa liian korkealle, siinä vain pettyy.
VastaaPoistaAntaa ammattiurheilijoiden pettyä, jos kokevat siihen olevan aihetta. Itselläni kun ei ollut oikeastaan edes mitään uraa, niin pettymyksiäkään ei sitten ollut, vain muutama hassu kisa.
Tuli vaan mieleen, siis muutama hassu kisa, olihan niitä toki enemmänkin vuosien varrella. Ehkä ajattelin niitä muutamaa hassua kisaa, johon yritin panostaa kunnolla, mutta kuten tavallista, harjoittelu menee monesti yli. Vasta näin liian vanhana aktiivijuoksijaksi sitä tajuaa, kuinka raakoja virheitä kokemattomana juoksijana voikaan tehdä.
VastaaPoistaIlman kunnollista harjoittelun seurantaa ja jatkuvaa elimistön tilan tarkkailua, ei kukaan voi kehittyä. Ei ole mitään automaatiota, jolla lahjakkuus tuosta vaan voidaan "jalostaa" tulosten muotoon. On vain päivittäinen oikeiden asioiden tekeminen päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Siitä kaikesta rakentuu se kivitalon pohja, jolle omat huipputulokset voidaan rakentaa. Jos sitä kivitaloa yrittää rakentaa kiireellä, liian myöhään ja liian innokkaasti, ei siitä yleensä mitään tule.
No, eipä tällä erää enempää, en uskalla mennä liian tieteelliseen kerrontaan, koska en ole liikuntatiedettä opiskellut. Muuten olen kyllä opiskellut "jonkin verran".