Voihan hemmetti.

Sorruin itse omaan ansaani ! 

Viime blogitekstissäni virittelin ansaa juoksunharrastajille, panin linkin kenkätestisivulle, että joku lankeaisi ansaan ja päättäisi tilata itselleen uudet lenkkarit.

Kävikin niin...

Taas kusin omaan nilkkaani.

Aikani sivua selaillessa päätinkin itse tilata uudet popot.

No ne oli vasta toiset lenkkarit tälle vuodelle.

Ei itseään voi pitää alan miehenä jos ei vähintään kolmia juoksukenkiä vuodessa osta.

Lenkkikenkien ruumiinavaus.

 

Näin alkukesästä on aika panna esille linkki, RunRepat josta voi tarkastella lenkki ja kilpakenkä tarjontaa.

Kengät esitelty sisältä ja päältä, mitattu, testattu ym..

Niitä malleja on yli 900 paria jotka rääkin on läpikäyneet. 

Niin jokainen etsiskelee niitä itselle parhaita kenkiä ja juoksureittejä yms.

Itselläni tuon huonon näkökyvyn vuoksi, juoksulenkkien tienpinnan tasaisuus, ilman kuoppia ja patteja ja muita esteitä on tärkeää, jotta voin välttää "asfaltti ihottumaa".

Ehdottomasti tasaisin ja levein piennaralue on lentokentän varalaskualue Norvajärventiellä.

Tuulisella säällä, aika tuulinen paikka, ja minulla kotoa alueelle tulee matkaa yli seitsemän kilometriä, joka ei niin hyvää reittiä ole.

Kittiläntien itäpuolen pyörä jalankulkutie on vielä ilman routavaurioita säilynyt, joten siellä myös hyvin juostavaa väylää kolmisenkilometriä.

Pitemmän lenkin teen usein tällä suunnalla.

 Eteenkin tuo sinisin nuolin merkattu kevyenliikenteen väylä on aivan hyväpintaista, ja liikenteellisesti  rauhallista.

Yleensä ottaen Rovaniemen kevyenliikenteen teiden pohjatyöt on tehty niin huonosti että routavaurioita ilmaantuu joka kevät lisää jo ennestään olevien lisäksi, ja niitä korjaillaan vain panemalla paikkausmällejä päälle, ja siitä tiet muuttuvat vain entistäkin epätasaisimmiksi.

Ennen tykkäsin kesäisin juosta myös paljon ulkoilureittejä, metsäpolkuja ja sorateitä, mutta nyt kun ei näe varsinkaan pieniä korkeuseroja, kuoppia, risuja, kiviä eikä paljon muutakaan, on yritettävä etsiä reittejä missä ei varvas tökkää.

Ei hulmunnut tukka.

 

Oli tuultakin mutta ei hulmunnut tukka.

Starttasin viidelle kilometrille, mutta eihän se juoksu kulkenut ihan haluttua vauhtia.

Syyksi epäilen sitä:

Edellä juosseet hengittivät ilmasta kaiken hapen, meille perässä juosseille oli tarjolla vain hapettomia hiilidioksiini päästöjä. 

Kyllä jämpti on näin.

No niin asialliseen asiaan:

Näin se oma juoksu kulki.

Muut kilometrit oli jokseenkin tasan 4:30 vauhdilla, mutta kolmas kilometriin otti hieman enemmän aikaa.

Keskisykkeeksi tuli 142 mikä on kyllä liian vähän näin kilpailusykkeeksi.

Askeltiheys 175 a/min.  Askelpituus 1,24 m. 

Maakosketuksen kesto 250 ms.  Pystysuuntainen liike 6,9 cm.

Maakosketuksen kesto vasenjalka 49,6%  oikeajalka 50,4 %

Askelmäärä 4032.

Se tarkka loppuaika 22:41 

Sijoitus sarjassa  M 70 v. 1.

Missään vaiheessa kisaa en minkäänlaista vetoapua saanut, vaan taivalsin koko kisan omalla vedollani.

Tarkkailun aiheenani oli lähinnä tuo sykkeen käyttäytyminen, mitään rytmihäiriöitä ei nyt kisajuoksussani ollut.

Mitään suurempia ongelmia juoksu ei aiheuttanut, mitä nyt vähän kipua eturauhasen kohdille maaliintulon jälkeen.

Tämä juoksuhan oli minulla eräänlainen testi uskaltaako ilmoittautua ensiviikonlopun Terwamaratonin puolikkaalle.

Katson testin läpäistyksi, ei kun ilmoitusta kehiin.

Kilpailun tulokset:

Siinäpä se juoksu, ilman tuota kolmannen kilometrin vauhdin putoamista,  joka osaltaan johtui siitä kun reitti on edestakainen niin käännytäessä joutuu vauhdin jarruttamaan ihan nollile, ja uudelleen kiihdyttämään, siinä sain tupellettua liikaa lisäaikaa sille kilometrille, muute SE tuloskin olisi ollut mahdollinen.

Joskus se jää aika tarkalle. (6 sek)

Nyt on se päivä.

 

17.5 2025 päivä valkeni huonosti nukutun yön jälkeen.

Päivähän on kansallinen juoksupäivä, ja minunkin on tarkoitus viilettää lappurinnassa tukka hulmuten  Koskenkylän tietä.

Näin nuorena ja kokemattomana teidentallaajana se pikkasen jännittää, kuinkahan siitä selviään.

Varsinainen kisaraportti sitten juoksun jälkeen, jos sinne kisastarttiin uskaltaudun, ja juoksun saan juostua.

Vähän pelottaa....

Näkkeepähän mitä siittä tullee.

Edelleen on ajatus voimissaan siitä että starttaisin lauantaina kisajuoksussa.

Se toteutuuko, sen näkee sitten kisapäivänä.

Kunto ei ole se mitä olisin toivonut, mutta koskapa se on.

Pikkusen on tuon sydämen sykkeen kanssa ongelmaa, tulee rasituksessakin noita lisälyöntejä, eikä se syke muutenkaan viitsi oikein kierroksia ottaa.

Se nyt on selvää, ettei jänistä tarvitse juoksuun palkata. 

Espanjan pikkupupu, ja nopeutta löytyy.

Joskushan kisajuoksu saattaa mennä paremminkin kun ennakkotuntemukset antavat olettaa.

Kivijärven maastojuoksussa vuona ????

Tämä kuva vuosien takaa, silloinkin tuntui ettei kisoihin kannata lähteä kun ei jaksa oikein lenkilläkään käydä.

Kisan jälkeen selvästi myhäilevä ilme, hyvinhän se meni, sarjavoitto tuli.

Nyt pitää lähteä käymään ruokakaupassa, eilen olisi pitänyt mutta jätin kaupassakäynnin suoritettavaksi lenkin jälkeen, mutta enhän sitten enää jaksanutkaan.

On se kunto niin huono.

Yritin minä.

 

Aamun lenkilläni yritin, eikö sitä saa lenkin keskisykettä nousemaan yli 120.

Ei saa!

Yritin pitää vauhtia mitä jaksoin, tuolla vähän yli parinkympin lenkilläni.

Tuollaiseen sykkeeseen pääsin, eikä vauhtikaan päätä huimannut.

Pitänee yrittää juoksemaan 17 päivä Koskenkyläntielle vitosta, ihan lappurinnassa.

Onnistuuko siinä saamaan tuota sykettäkin hieman korkeammaksi, kun pistää numerolapun rintaan, ja tunkee hakaneulat vähintäänkin kylkiluihin asti.

Pitää jotain ruokapuolta lähteä kaupasta hakemaan, mitähän tällä reissulla tulee tyrittyä.

Mihinkähän kauppaan kehtaisi mennä....

On tullut sokeuttani jokaisessa kaupassa jotain tyrittyä.

Virheellinen elämäni.

Talvenaikana tuli juoksuaskeleeseen uusi virhe.

Virhettähän aina meikäläisen askelluksessa on ollut, mutta nyt näkyy tulleen uusi ihmeellisestä paikasta kenkää kuluttava virheellinen askellus.

Vasen jalka kulkee niin läheltä oikeanjalan kenkää, että kengän sivuun on hioutunut tuollainen kuluma.

Viime vuoden aikana en vielä tuollaista kulumista havainnut.

Minullahan on muutenkin askellus kummassakin jalassa hiukan toisistaan poikkeava, johtuen jalkojen selvästä pituuserosta.

Oikeanjalan maassa viipymisaika on 1 - 1,5 % pitempi kun vasemman.

Askelpituus on myös erin mittainen, vasemmalla jalalla ponnistettu askel on pitempi kun oikeanjalan ponnistuksessa, askelpituuden ero riippuu juoksuvauhdista.

Kaupassa käydessä niitä virheitä tuli myös lisää.

Minä kun en enää näekään juuri mitään, vaikka kuinka yritän haarukoita katseellani että kaikki ostokset kaupasta myös mukaani lähtee, jatkuvasti käy niin että jotain jää mukaani lähtemästä,

Nytkin City Marketissa käydessäni banaanipussi jäi hihnalle.

Kassaneiti juoksi perääni kantaen banaanipussia, "Hei teiltä jäi tämä".

Kun pääsin ulko ovelle, ulkona oli kylmä, huomasin hansikkaiteni  hävinneen.

Ei kun nolona kyselemään kassalta, olisiko minulta nekin sinne jäänyt.

Sieltä ne löytyi, ja niin pääsin jatkamaan taasen nolona kotia kohden, kiroillen tätä näkökykyäni.

Kunhan selviytyisi vielä syksyyn, eiköhän se sitten passaisi täällä tallustelu vaikka päättyä siihen.