Järkytystä järkytyksenperään.

Ensimmäinen päivä lomanjälkeen.
Hommaa on ollut, ensin availin postia, sen jälkeen kävellen kaupungille avaamaan nettiyhteyttä, jotta voi myöhässä olevat maksut maksaa, sekä ottaa auton taasen käyttöön, kun olin sen poistanut käytöstä loman ajaksi.
Mutta siitähän ne järkytykset alkoivatkin, ulkona oli kylmä.

Sitten menin ruokakauppaan, siellä kerkesin kävellä kaupan käytäviä ainakin 37,5 kilometriä, ennenkun luovutin, ettei sitä 39 sentin patonkia ja euron 700g ramman muffinsipussia ehkä löydykkään.
Yritin sitten viellä katella kananrintafileitä, kun niitäkin tuli siellä Espanjanmaalla usein syötyä.
Mutta kun niihi paukkauksiin oli jo pakkausvaiheessa joku oksentanut, 
ja hinta oli silti kaksinkertainen Espanjanhintoihin.
Kauppias yritti kyllä väittää ettei se ole oksennusta, 
vaan sitä kutsutaan marinaadiksi.
Sillä konstilla saadaan vettä ja jauhoja myytyä lihankilohinnalla, 
ja kauppias hykerteli käsiään.
Kassalla se samanen kauppias ryösti minut, 
Kun muutama hilu kädessäni ihmetellen lähdin ylittämään suojatietäpitkin katua, olin vielä jäädä auton yliajamaksi.
Täällä on vissiin hirveän suuri tapporaha jalankulkijoista.

Kotiin päästyä, kokeilin nettiä, pelas ihan hyvin.
Tunnin kuluttua yritin uudelleen päästä nettiin, mutta enää se ei onnistunutkaan, yhdeydentarjoaja kyseli vain PUK koodia. Eihän minulla mitään sellaista ollut.
Soitin yhdeydentarjoaajan auttavaan (hah hah haa) puhelimeen, 
tietysti maksullinen numero.
Sieltä aikansa puhelimen näppäimiä näppäiltyäni sainkin veitsenterävä älyisen vikahenkilön langanpäähän.
Ohje kuului.
 Saat puk-kodin menemällä nettiin sivuillemme ja kirjautumalla siellä omaan osioonne, lähetän tunnuksen ja salasanan sähköpostiisi. 
Me emme voi mennä antamaan puk-kodia puhelimitse.
Hoh Hoijaa... Sähköpostiin,,,, Menemällä nettiin.... Miksihän minä sitten olin nettiyhteyttä ostamassa, jos minulla olisi nettiyhteys ja pääsy sähköpostiini...???...
Ei kun kävellen takaisin liikkeeseen, nyt tein varalta tienylitykset siltarumpuja ryömien etten vain jää auton alle suojatiellä.
No liikkeestä sain uuden sim-kortin, ja nythän olen taasen nettiin päässyt.

Kaikenlaista paperityötä on vielä huomisellekkin, lisäksi olen huomenna luvannut aloittaa nuo hierontahommatkin, vaika mieli tekisi kyllä paeta takaisin Torreviejaan.

Jos nyt kuitenkin panisi tämän tekstin vielä muulla värillä kun mustalla, mutta tummumaan päin se on.

Mutta parvekeella juoduista päiväkahveista en vielä ole luopunut.

Aattelepa ite, omalekohale.

Minä aamun lähtötunnelmissa.

Ilman kommelluksia matka jatkuu, mutta tällaista lentoasemilla notkumistahan tämä on.
Aamulla kahdeksan aikaan tuli Bromannin Kari kämpiltä hakemaan, viedäkseen minut Alicanten lentoasemalle.
Ihan ajallaan, saavuttiin Helsingiinkin, lentoasemalla söin tukevan aterian, sen jälkeen onkin tullut käveltyä, istuksittua, käveltyä, lisäiltyä vaatteita ja nuokuttua, ja vieläkin on aikaa tunteja matkan jatkumiseksi.
Tämmöstä tämä on, ja kaljun kuurottuminen on väistämätön ilmiö kun ulkoilmaan uskaltautuu.

Tässä kuvaa reissun alkuviikoilta Torre Pacheson puolikaalta.
Polvessa näkyy vielä teippausta kun heti ensilenkillä tunnustelin maanpintaa, kun jalka ei luistanutkaan vaan tökkösi pitvästi, vaikka maa oli samalla lailla valkoista kun koto Suomessa, mutta kun se olikin suolaa eikä lunta.
Kuvassa katselen vastaantulevia juoksijoita, onko omasarjalaisia lähituntumassa takana.
Samoin kuvassa on vielä ruokottomasti roikkuva rokkitukka, mutta kun ei sitä laulusolistin paikka tullut, pitihän se tukkakin ajella Harley Davidson muodin mukaiseen luukkiin.

Mutta aatteleppa ite omalekohale, jos pitäs tulla yli +20 lämpötiloista ja auringonpaisteesta helmikuun Suomeen ja vielä napapiirin korkeuelle.

Seuraavat blokitekstit kirjoittelenkin varmaan mustalla fontilla mustalle pohjalle, kyllä se varmaan niin masentaa.

Loppu jorinat.

Huomenna olisi matkustuspäivä.
Maa johon matkustan on EU alueen kylmin maa, lisäksi se on elinkustannusindeksillä mitattuna EU alueen toiseksikallein maa .
Jokainen voi siellä omassa tykönään arvailla mihin maahan aion matkustaa.

Hymyä siellä tuskin saa naamalleen ilman apuvälineitä, ainakaan talviaikana.
Onneksi on sitäkin varten tullut kehiteltyä apuväline.
Pelkona on myös kaljun kuurottuminen, on varmaan käytettävä useampaa pipoa päällekkäin, kunnes jotain haituvia kasvaa kuulaan.
Olisihan täällä viihtynyt pitempäänkin, mutta köyhien kansanluokkien kirous (työ) kutsuu kotimaahan.
Mutta vielä tänne palataan, jos elonpäiviä riittää.

Tämän Torren reissun viimepäivät on menneet sairastellessa, on iskenyt kova flunssa.
Olisihan se ollut mukava juoksennela muutama pitempikin lenkki tähän loppuun, kun kelitkin ovat olleet tosi lämpimiä.
Nyt on pari kolme päivää jo mennyt vällyjen alla.
Väliin palelee ja välistä pukkaa hikeä, lihaksia ja päätä särkee, ja olo on muutenkin tosi kurja.
Taitaa tulla aika ikävä matkustuspäivä, matkapäivälle tulee pituutakin ihan riittävästi. jos aamu kahdeksanmaissa lähtee, kotioven lukkoa on roplaamassa korkeintaan kello kahdenkymmenenkolmen aikoihin.

Juoksua tässä 10 viikon jaksossa tuli 802 km, ja pyöräilyä noin 600 km.
Ainoastaan yhdellä viikolla rikkoutui 100 kilometrin raja 107 km.
Yhdelläkään juoksulenkillä ei lenkin keskivauhti alittanut 5 minuttia kilometrillä.
Kilpailuja tuli 11 kappaletta, joista noin puolet oli täysivauhtisia kilpailuja.
Kaikki pyöräilykilometrit ovat lähinnä retkeilytyylistä pyöräilyä.
Tällä pohjakunnolla ja ikävuosilla, harjoituksista palautuminen on sen verran hidasta että yksi kovempi juoksu viikossa on ihan maksimi.

Kunto nousi ihan mukavasti, ottaen huomioon rajoitteeni.
Kestävyysjuoksun valmentautumisessa täytyy vain tietää mitä pitää tehdä.
Ja sitten tehdä se.
Se helpottaa tietämistä mikä itselle sopii, kun on paljon harjoitusvuosia takana.
Valmennustietoutta voi kyllä oppia kirjoistakin ja toisilta juoksijoilta, mutta tietyt asia 'syötetään' kantapään kautta.
Se mikä harjoittelumuoto itselle sopii, opitaan vasta kokemuksen kautta.
Toiselle voi sopia enemmän nopeustyyppinen ja toiselle määrävoittoinenharjoittelu, tähän vaikuttavat monet seikat mm. nopeiden ja hitaiden lihassolujen määrä.

Tämmöstä raporttia täältä nyt.
Muuten täksikin päiväksi on luvattu + 22 astetta lämmintä ja aurinkoista.
Ajatteleppa sitä.

Reissun viimeinen pyöräily.

Tänään kävimme Uunonkanssa pyöräilemässä 60 kilometrin rauhallisen lenkin.
Minulla oli lainassa Retun pyörä, Uunon ajellessa 'uutukaisellaan'.
Suuntana oli Pedrera järvi jonka kävimme kiertämässä.
Maisemat olivat kauniit.

   Sää aurinkoinen.

Puolimatkan jälkeen joimme kahvit, Torremandon kylän `Daaròn baarissa, kyllä kahvi ja munkki maistuikin hyvälle.
Tulomatkalla nappasin vielä kuvan, kirsikka tai mantelipuusta, tietämykseni kasveista ja puista ei riittänyt asiaa ratkaisemaan.
Mutta kevättä kohden ollaan menossa kun kukat ja puut kukkii.

Mutta nyt tuntuu siltä kun flunssa olisi iskemässä, ja se ei ole hyvä se.

Ammatti urheilijan elämää osa 2.

Palkintorahan hakureissu no: 2

Aamusta suunnistimme Torreviejan Sabadel pankkiin.
Uuno uskoi jo meidän saavan dinarit tiskiin, minulla kalvoi viellä epäilys niskavilloissa, että kovin helpolla homma menee jos jo nyt asia on selvä.
Tältäkin reissulta palattiin tyhjin käsin.
Koin pankissa dèjà-vu ilmiön, pankkiherra sanoi että shekki on voimassa vasta 30.1 2014.
Muistan kyllä aikaisemminkin palkintoshekin kanssa olleeni liian aikaisin liikkeellä.

Elikkä näkymätöntä on raha, tai sitten sitä ei vielläkään saatu, epäilen jälkimmäistä.
Meikäläisellä loppuu loma kesken, ennekun dinarit on handussa.
Uuno jatkaa minunkin rahojen metsästystä Don Qujotemaisella taistelulla tuulimyllyjä vastaan.
Tämä taisteluhan me voitetaan.

Pitkä on ammattiurheilijan päivä.

Palkintorahojen hakureissu no:1

Aamulla yhdeksän aikaan Kari tuli hakemaan meitä Santa Polaan, meillä näet Uunon kanssa oli vielä sunnuntain juoksun palkintorahat kuittaamatta.
Ensi suunnistimme kalastajien talolle, josta saamamme lapun mukaan rahat saisi.
No ne rahat olisi saanut sieltä kisapäivänä, avuliaasti siellä oleva mieshenkilö ohjasi meidät menemään kaupungintalolle.
Siellä taasen polisimies soitteli vähän aikaa, ja antoi lapun jossa oli sähköpostiosoite, johon käski olla yhdeydessä.

No jotta ei olisi tullut turhaa Santa Polan reissua oli aika turvautua parturi Pacoon.
Siinä on ystävällinen ja auttava mies, monet kerrat hän on palkinto ja tulosasioissa auttanut meitä Suomalaisia juoksijoita, niin nytkin.
Paco kävi siestansa aikana hakemassa urheiluseuralta palkintosekkimme jotka saimme sitten kello 16 aikoihin,
Sitten alkoi pankin etsintä, sekin rahaksimuuttamista varten.
No pankit oli jo tältä päivältä sulkeutuneet, ja rahat jäi saamatta.

Olemme jo Uunon kanssa henkisesti valmistautuneet siihen että, teemme vielä pyöräretken Santa Polaan.
Pitää vielä yrittää jospa ne shekit saisi rahaksi muutettua täällä Torreviejan pankissakin.
Kaikkihan täällä Espanjassa ei käy kun Strömmsössä, näihin palkintorahojen lunastuksiin on aina sisältynyt muutaman päivän uurastus.
Toki nyt menee omaan piikkiin se ettei heti kisan jälkeen mennyt rahojenperään kyselemään.
Kotona olimme rahanhakureissulta viiden jälkeen, siihen sitten parintunnin juoksulenkki, niin tulihan siinä urheiluasioiden parissa reipas 11 tunnin päivä.
Semmosta on ammattiurheilijan elämä  ;-)

Uuno ja Kari 

Huomenna yritetään shekkejä vaihtaa täällä Torreviejassa, jos ei onnistu ei kun pyöränkeulat kohden Santa Polaa ja kampien pyöritystä, kyllä se siitä lähtee.

Santa Polan juoksu.

Caffin joukkue Juuri Santa Polaan saapuneina, tarkoituksena olisi juosta puolimaraton.

Nyt oli panostusta juoksuun jo sen verran, että aamulla ennen kisapaikalle lähtöä kävin pienen aamuverryttelynkin.
Kisapaikalla pieni verryttelyjuoksu, ja autolle vähentämään vaatteet kisa-asuun, 
ja ei kun hölkkäillen parinkilometrin matka autolta lähtöpaikalle.
Lähtökarsinassa seisoskelua parikymmentä minuttia, ja lähtömerkin saatua kului noin puoli minuttia kunnes oli lähtölinja ylitetty.
Tosin juosta sai viiteenkilometriin saakka hiukan pujotellen ja jarrutellen ja kiihdytellen, sillä ruuhkaa oli tien täydeltä.

Aikani 1.26.46 ,omassa kellossa lähtölaukauksesta maalilinjan ylitykseen. 
Aika riitti sarjani voittoon, ja kokonaiskilpailussa sijalle 642.
Tulokset:
Jukan ja Retun Garminit saivat matkaa mittareihin 21.347 - 21.360 verran.
Sää oli sateinen, eikä rapakoita tarvinnut kierrellä kengät kastuivat kuitenkin.
Maaliintulon jälkeen hampaat kalisivat niin että sai pelätä tekarien hajoavan.
Autolle pääsyn jälkeen lämmintä päälle ja mikäs oli ollessa, ihan hyvinhän juoksu kulki.

                          Siinähän met 60 vuotis sarjalaiset patsastellaan.

Naisten nopein oli Ashefe Bekele 1.11.18
Miesten nopein Abraham Cheroben 1.01.25
Olli-Markus Taivainen oli Suomalaisista paras, aika 1.13.40 sijoitus 55.

Kaikkien tuloksissa näyttää vain olevan ajoissa 15 - 20 sekunttia liikaa, saa nähä korjaantuuko tulosten lopullisesti valmistuttua.
Oma juoksu on kulkenut kiihtyvällä vauhdilla, ekan vitosen ja viimeisen vitosen aikaero oli hiukan yli minutin, jälkimmäisen ollessa nopeampi.

No sössimättä ei mennyt tämäkään kisareissu.
Saatiin uunon kanssa kirjekuoret pokaalien lisäksi, mutta ajateltiin katsastaa sisältö vasta kotona.
No siellähän oli pienonen rahalappu joka olisi pitänyt lunastaa läheisestä rakennuksesta.
Taisi nekin avustukset jäädä saamatta.
On se kun tollo on, ei koskaan opi, se on sähellystä koko elämä,

Siinä se peuran pöliäpoika on jo maalilinjan ylittänyt.
Vidokuvaa maaliintulosta, että näkee kuinka juoksijaa on kun pipoa.