On sitä yskitty ennenkin.

On se tauti kurmuuttanut ihmisiä ennenkin Suomessa.
En nyt puutu muihin kun noihin infulenssan tapaisiin tauteihin.

No mainitaan tuo 1920 luvun aikoihin riehunut Espanjantautikin,
vaikka se ei meikäläisen elinaikaan ollutkaan, mutta kun oli taudeista pahin.
Suomessakin kuoli arviolta 17 000 - 20 000 ihmistä, ja silloinhan väkiluku oli huomattavasti alhaisempi, joten prosenttuaalisesti kuolleita oli tosi paljon.

Vuosina 1956 - 1958 Sairastettiin Aasialaista johon kuoli Suomalaisia noin 1800

Hongkongilainen riehui 1968 - 1971 välisenä aikana, kuolleita Suomessa runsaat 1000 ihmistä.
Tämä on jäänyt mieleen siitä kun olin armeijassa, ja meidän ikäluokka ei saanut mitään rokotteita, tautivaaran takia.
Muistaakseni Upinniemen varuskunta-alueellakin tautia oli, missä alokasaikani vietin.

Sitten vuosina 1975 - 1976 olikin Moskovalaisen vuoro, ja siihenkin kuoli 800 Suomalaista.

Ja kaikkihan muistavat sikainfulenssan 2009, kuolleita Suomessa 44
Tähän saatiin nopeasti rokote, jo samana vuonna, mutta myöhemmin 2010 - 2011 kuoli vielä 10 henkilöä, ja vielä vuonna 2014 kolme ihmistä kuoli tähä tautiin.

Tämä korona vaikuttaa kyllä aika tappavalta taudilta, vanhusten ja perus sairaiden kohdalla, jää vain nähtäväksi kuinka pitkään tauti kiertää Suomenmaata, ja onko sairauteen pian saatavilla lääkitystä tai rokotetta.

Oma karanteeni toteutu tänään hyvin, en edes ulko ovea ole kokopäivänä avannut.

Hongkongilaisen aikoihin olin vielä nuorimies, silloin ajelin tällaisella biilillä,
sehän oli siihenaikaan lähes juppiauto.

Moskovalaisen aikoihin kakskutosena 
jakso lenkinlomassa vedellä leukojakin

Optimisti olla täytyy.

Tänään tein karantteeniretken apteekkiin.
Silmänpainelääkkeet alkoivat olla lopussa, ostin tippoja kolmen kuukauden annoksen, olikohan siinä liikaa optimismia mukana.
Aika hiljaista oli kaupungilla ja apteekissakin, selvästi normaalia hiljaisempaa.

Apteekilta kotiinkävellessä tein havainnon.
Bensakin on nyt niin halpaa, jos omistaisin ajokortin ja auton, niin ajaisin hullunlailla kahtaalle, sillä näillä bensanhinnoilla tankkaaminenkin on kun panisi rahaa pankkiin.

Onkohan sanat karantteeni ja läski, synonyymejä keskenään?.
Ainakin karanteenin aikana on läskiä alkanut kertymään, painokin on jo noussut lähes 4 kiloa vajaassa kolmessa viikossa.
Enää ei saa mahaa vedettyä kuopalle, niinkuin Espanjassa sai.

Tänään yrittelin myös pientä juoksulenkin tapaistakin saada aikaiseksi, mutta siitäkin tuli lähinnä kengänkastelulenkki, ja tuulikin siellä niin ettei tälläkunnolla juurikaan vastatuuleen juksuintoa löytynyt.

Koronavirusepidemia näyttää etenevän Suomessa samanlaisella kaavalla kun muissakin maissa, tartuntamäärien kasvu on kiihtyvää ja tehohoitotapaukset lisääntyvät, samoin kun kuolleiden määrät.

Meikäläisen on viisainta olla saamatta tautia, kuulun riskiryhmään ikäni ja sairauksien takia.

'Riski'ryhmäläinen.

Kusessa ollaa koko saakelin sakki.

Ei kannata heittää pyyhettä kehään.

Ainakin alkukesän juoksukisat ja maratoonit ovat peruttu, ja niinhän ne peruttiin olumpialaisetkin.

Päivitin tuon RDS:n alle kolmentunnin maratoonareiden tilastonkin, kun viime kesänä paranneltiin aikoja ja ihan uusia maratoonareitakin listalle ilmestyi.

Tuo Rovaniemen Roadrunners on minulle sillä lailla läheinen seura, että se on ensimmäinen urheiluseura mihin koskaan olen kuulunut.
Onhan seura myöskin veteraaniurheilun ykkösseura täällä Lapissa, samoin myös maratonjuoksun ehdoton ykkösseura tällä alueella nykyään.

Maratoonareiden eteenkään ei kannata masentua kevään maratoneiden peruuntumisesta, vaan suunnata harjoittelussaan kestävyyden ja pohjakunnon luontiin, syksyllä ehkä jo jossain maratonejakin juostaan.

Koronaririntamalla, ei tuo hyvältä näytä, mutta kaikesta met selvitään joko hyvin tai huonosti.
Luovuttaa ei kannata ennen kun potkaisee tyhjää, tai heittää veivinsä, riippuen siitä onko jalka vai käsiurheilija.

Ei kai tässä muuta kun kuuntelen veivinheittolaulun, ja menen nukkumaan.

Mie luulen että tämmä Masa hotellin rantakivikoilla oleva örtti se toi koronaviruksen Espanjaan.

Tiimalasin elämänhiekka.

Maaliskuun aamuna Rovaniemellä 2020

Kello pöydälläni tuijottaa tyhjäkatse kellotaulussa syyttävästi.
Etkö tänäänkään aio muuta kun katsoa tiimalasissa hukkaan valuvaa vähäistä elämänhiekaasi.
Kosketan kelloa, kello herää henkiin näyttämään hukaan kuluvaa aikaa.

Pujotan sykevyön rintani ympäri ja kellon käteeni, pukeudun urheiluvaatetukseen, ja vanhoihin puman lenkkareihin ja astun ulos.
Ilma tuntuu raikaalta, kello ihmettelee vähän sateliittien kanssa, ollaanhan muutama tuhatkilometriä pohjoisemmassa, kun viimelenkillä.

Otan ensimmäiset juoksuaskeleet jotka tuntuvat hyvin vaikeilta, enhän ole juossut sitten Espanjastatuloni jälkeen kun pari kolme lyhyttä juoksumattokokeilua.
Vähitellen hidas köpöttelyni ja talviliukaan juoksualustan varominen hiukan helpottuu, ja ajatukset kaikoavat muualle kun pystyssäpysymisen ja jalkojenliikutteluun.

Katselen tuttuja maisemia, kuinkahn monta kertaa olen tästäkin juossut, tuhansia kertoja ainakin, olenhan asunut yli 40 vuotta elämästäni tässä samassa osoiteessa.
Se jokainen askel on menetetty hetki joka ei koskaan palaa.
Saavun lentokentällepäin nousevaan ylämäkeen, rintaan tulee ahdistavia tunteita, kävelen jyrkimmän nousuosuuden, katson kelloa, kello kertoo matkan, ajan, vauhdin, sykkeen, ym. tietoa.
Paljon se kello menneestä tietää, mutta ei askeltakaan tulevasta, ei suunnasta, vauhdista, askelpituudesta ei mistään, se on vain sellainen menneenajan vartia.

Jatkan taivallusta olo helpottuu kun mäki loivenee.
Olen kuitenkin vaivoineni onnekas, pystyn silti liikkumaan rakaan juoksuharrastukseni parissa.
Asiat voisivat olla huonomminkin.

Saavun kotiin, sammutan kellon ajanmittauksen, kello heittäytyy ennustajaksi. Kello kertoo palautusajan, älä nyt hyvä mies ainakaan 67 tuntiin tee uutta harjoitusta.
Voisin kertoa kellolle ettei tule olemaan vaikeakaan, mutta en puhu mitään, riisun hikiset vaateeni ja menen suihkuun.
Siinä oli se menetetty hetki elämästäni, ei se turhahetkin ollut.
Kello on vaipunut takaisin horrokseen, mutta kyllä se silti laskee hukaanheitettyä aikaa, ja odottaa kupsahtaako ukko vai lähteekö viellä lenkille.

Karanteeniajan harrastuksia.

Karanteenia noudataakseni, ja tartuntavaaran takia olen lähinnä katellu TV:tä, kuunnellut netistä musikkia, ja lukenut netistä koronaviruksen etenemisestä maailmalla.

Olen karanteerannut ihan sisätiloissa, en pariinpäivään ole edes hiihtelemässä käynyt.
Tänään tosin R-kioskilla pistäydyin hakemassa henkilökortin, että ruumiin tunnistavat jos satuu korona iskemään.

Italian luvut torstain jälkeen kuolleita 4032 henkilöä.
Kuolleiden jakautuminen:
Miehiä 70,6 % Naisia 29,4 %
Alle 40 vuotiaita 9 henkeä
70 - 79 vuotiaita 35 % 
80 - 89 vuotiaita 41 %
Yleensä kuolleilla oli ollut diabetes, sydänsairaus tai korkea verenpaine.
73,8 % korkea verenpaine, 34 % diabetes, 30,1 % sydänsairaus.

Meikäläisen kannalta jos ajattelee, kerrankin sattuu prosentit kohilleen.

Mutta on se kovatyttö hakkaamaan rumpuja tuo Sina.

Karanteeninpurema.

Niin se karanteeni muutti minunkin päivärutiinejani, normaalisti olisin mennyt aamuviideltä kuntosalille. 
Mutta kun olen kuuliaisesti lakeja ja määräyksiä noudattavaa tyyppiä en sitten viitsinyt, kun se ei oikein olisi sallituakaan.
Eihän se yhteiskunta meidän iäkkäiden hengestä niinkään ole huolissaan, vaan siitä että veisimme sairastuessamme sairaalapaikkoja, oikeilta ihmisiltä.

Onhan noita kuolleita koronatautiin jo aikapaljontullut kokomaailmassa, mutta eihän kuolema ole kun yksi sattuma elämässä, joka tapahtuu meille kaikille.
Paljon harvinaisempaa on että löytää kaksieuroisen kadulta, ei sitä läheskään jokaikinen, en minäkään ole löytänyt. 

Kävin hiihtelemässä parikymppiä, ja tein vähän lumihommia.

Päivän lumityöt on tehty, pieni lepohetki on paikallaan, ei tänään tämänenempää lapioitavaa.

Rasismia ko.

Meidät yli 70 vuotiaat on asetettu karanteeniin, koronaviruksen takia.
Rasismiako?.
No ei varmaan, tauti vain on huomattavasti vaarallisempi yli 70 vuotiailla, eteenkin sairauksia omaaville, ja kaikillahan meillä iäkkäillä.
Meillä yli 70 vuotiailla on yli kymmenkertainen kuolemanriski, nuorempaan normiväestöön verrattuna.

Täällä Rovaniemellä satelee lunta ja tuulee, ei siitä viitsi kuvaakan panna, joten verenpunainen kemijoki, jätkänkynttilänsillan kohdilta ultravalovalokuvasta, lievällä käsittelyllä olkoon kuvana.