Katkeranoloinen ja raskas matka polisilaitokselle kuului päivän ohjelmaani.
Ennen sisäänmenoa kuivailin silmäkulmia, tuntui roska menneen silmään, vai miksi kosteutta oli kertynyt silmiin.
Miten elämää voi jatkaa ilman autoa ja ajokorttia?
Maanantaille sain ajan keskusairaalaan pumppukontroliin, jonka jälkeen häippäsen Torreen, heti kohta.
Päivän musikkimieltymykseni on ollut tällaista.
Yleensäkin tänään tämäntyylistä.
Autoilua tuli harrastettua 50 vuotta.
Tuossa pähkäilin paljonko se olisi kilometreissä.
Taitaa kuitenkin miljoonakilometriä jäädä vähän vajaaksi.
Tein matkahommia työkseni 25 vuotta, jolloin tuli kilometrejä reilustikkin, toisaalta viimeiset 23 vuotta vuotuiset kilometrimäärät jäivät alle 10 000 kilometriin.
No väliäkö sillä paljonko on tullut ajeltua, mutta se miten nyt, pahalta tuntuu.
Musiikit oli hyvät. Kuuntelin kahteen kertaan, oikein silmät kiinni ja tunnelmoin :-).
VastaaPoistaMinä olen sitä ikäluokkaa että tuntuu että kaikki hyvämusiikki tehtiin jo -70 luvulla.
VastaaPoistaAutolla ajaessani musikki soi mielialan mukaan neljältä eri muistitikulta, ja sisältö on,
tällainen -70 luvulla tehty surullisempi ja romanttisempi, niin kun päivän musikkivalinnoissani,
tai -70 luvun rock,
tai latinomusiikki,
tai akustisellakitaralla soitettu musikki, saa olla laulettunakin kunhan on soitto pääasia ja laulu taustalla.
Näillä mennään ja minä nautin autolla ajosta, kun voi keskittyä aivan vain maisemienkatseluun ja musikkiin, ja omiin tunnelmiinsa.
Ja sekin ilo minulta vietiin.
Ymmärrän oikein hyvin, I feel you.
VastaaPoista