Huono lähtö päivään.

 Ei paras mahdollinen päivänkäynnistys tänäänkään.

Aamulla neljänaikoihin yrittelin aamulenkillelähtöä, pyörätie oli kirkaalla jäällä eikä hiekotuksesta tietoakaan, ja sellaista alijäähtynyttä sateentapaista oli ilmassa.

Muutaman satametriä juostuani palasin kotia, kalloa halkaisematta ei siellä nastakengittä juosta.

Odottelin kellon lähestymistä kuutta, silloin ulkoilureitin valot syttyvät, menen hiihtämään.

Seisoskelin ladunvarressa jo muutama minutti ennen valojen syttymistä, valojen syttyessä ei kun hiihtämään.

No pian huomasin, oli ollut tarkoitus ottaa pitopohjasukset, mutta jaloissa olikin voideltava versio, ilman pitovoiteita.

Kävin vaihtamassa sukset.

Latu oli jäinen, pian alamäessä vauhti tuntui kiihtyvän liikaa, ja yrittäessäni jarrutella auraamalla pyllähdin takamukselleni jäiseen rinteeseen.

Jatkoin hiihtämistä kolme neljä kilometriä, suksi ei oikein jäisellä ladulla pitänyt, palasin takaisin.

Kohta vastaan tuli latukone joka rikkoi jäisen ladunpinnan, palasin takaisi, jälleen kerran.

Nyt olikin hyvä hiihdellä, hiihtelin sellaisen 23 kilometrin lenkin,

Lisäkaatumisiakaan ei tullut, mutta mustelmantapaista pukkaa lonkanseutuun.

Se oli vasta talven toinen hiihtolenkki, varmaan useamminkin olisi tullut jo käytyä, mutta kun latujen valaistus sytty vasta kello kuudelta.

Silloin olen tavallisesti jo päivän lenkin suorittanut, ja tällä iällä ei oikein palaudu kahteenlenkkiin päivässä.

Pitää ootella että hiekottavat pyörätien ja käydä sitten kaupassa, saa nähdä monta lähtöä se vaatii.