Herääminen sunnuntai aamuun tapahtui kellon näyttäessä 5:00, luulin nukkuneeni kuudentunnin yöunet!.
Aamukahvia juodessani aivoni heräsivät ja muistin, on siirrytty kesäaikaan.
Siirsin kellot jo ennen nukkumaanmenoa tunnilla eteenpäin, niinpä yöunistanikin se tunnin jouduin vähentämään..
Ei kyllä kesäajalta tuntunut sekään kun käveleskelin parinkymmenen asteen pakkasessa kuntosalille.
Aktivoin kuntosalin jäsenyyteni, ja olen nyt siellä käynyt viikon verran.
Sali avautuu aamuisin kello viisi, ja silloin minäkin sinne olen tunniksi tai pariksi mennyt jotain yrittelemään.
Kun ne ylävartalon lihakset ovat kuihtuneet ja menettäneet voimansa,
Hyvä että ruokakaupan kassin saa parinkilometrinpääsä sijaitsevasta kaupasta kotiin raahattua.
Urheilua harrastaneen lääke kaikkeen kun yleensä on se että, "Se ei ole kun harjoittelun vähyyttä".
No vielä ei voi mitään sanoa, eikä se ainakaan missään näy.
Ihmeellistä vain on, kun ei ylävartalon lihaksia saa edes kipeäksi vaikka kuinka yrittäisi laitteissa ja painojen kanssa rimpuilla.
Kai se tuo hermoston sairaus tekee sen ettei suoritusten rasitusta saa sellaiseksi että se saisi sen vertaa vaikutusta että se lihaskipua saisi aikaan?.
Jalkalihaksiin kyllä pientä lihaskipuakin tuli Espanjan kilpajuoksujen jälkeen.
Oman ylävartalon kunnosta tai tehoista ei sellaista tallennettua tietoa ole, kun juoksukunnosta ja nopeuksista vuosien varrelta.
Sellaisia tuloksia en voi esittää että millä painoilla ja montako kertaa jotain suoritusta voi ennen toistaa.
Ainoa on tuo leuanveto, eikä siitäkään mitään vuosittaisia maksimisuorituksia ole kokeiltu, puhumattakaan että ne olisi kirjattu ylös.
Minulla on oviaukossa tanko jossa aina joskus ohikulkeissani leukoja vetelin, se normaali vetomäärä oli yleensä 12 - 15 vetoa mikä oli sellainen määrä että se ei sellaista yrittämistä vaatinut, eikä urheilusuoritukselta tuntunut.
Minun leuanvedot ovat aina olleet sellaisia 'tönkkövetoja', vartalo suorana ilman heijaamisia ja leuan kurkotuksia, kuten jo tuo 1975 Mansikkanokalla Kemissä otettu kuva osoittaa.
Vuona 2021 kesäkuussa jäin auton yliajamaksi, ja vammojentakia seuraavan kerran uskaltauduin leuuanvetotankoon tarttua vasta vuoden 2022 syksyllä.
Voimat eivät riittäneet edes sen ensimmäisen leuan vetämiseen, yritys katkesi siihen kun kädet saavuttivat 90 asteen kulman, ja käsivarsien vetämiseen vartalonsuuntaisiksi ei voimat riittäneet.!.
Nyt on kova tavoite: Ennen kun nämä lumet sulaavat pitää pystyä kaksileuanvetoa suorittamaan.
En vain tiedä, vaikuttaako tuo reenausyritys mitään.
Minullahan todettiin vuoden -21 lopulla hermostossa oleva sairaus, jonka tautimääritykset ovat vielä tutkintavaiheessa.
Lihasmenetysten mukana painokin on tippunut vuodenaikana lähes 10 kiloa.
No tavoite on asetettu, ihmiskoe alkakoon.
Vartalon lihaskuntoa yritän kuntosalillaharjoitella, sekä juoksu ja hiihtolenkkejä jaksamisenrajoissa suorittaa, katotaan mihin tämä johtaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti