 |
| Jossain Kreikassa -93, alkasko repiä tonnin vetoja, vai lähtiskö Ouzolle. |
Tai paremminkin mistä tämä kuva on otettu?.
Kenkähän on tullut nyt jo kaikkien hankittavaksi, n.500 euron hintaan.
Jokohan Terwamaratonilla nähdään jonkun jaloissa nämä huippukevyet ennätyskengät?.
Ei kun tilailemaan kenkää, ja karsimaan sekunteja pois ennätyksistä.
Piti vielä lisätä kun kävin punnitsemassa oman kisakenkäni jota olen kehunut mukavaksi ja keveäksi kisatossuksi.
Kenkä painoi 197 grammaa, eli kaksikertaa adidaksen verran.
Tuossa näyttäs vettä virtaavan. Hiukan on likaista. Vaikea sanoa missä? Jossakin rapaojassa.
VastaaPoistaKyllä siinä on minun oikeanjalan isovarvas edestäpäin kuvattuna.
VastaaPoistaTuo valkeankeltainen on kynttä, punertava osa alapuolella ihoa, valkeammat läikät kuollutta irtoaavaa ihoa.
Mikroskoopin läpi kuvattuna.
Siis itsetekemäni mikroskoopin.
Luin tuon aiemman tekstisi ulkomaan leireilystä, melkoista matkustelua. Itse aloitin myös 28-vuotiaana erikoistumaan juoksuun, siis todella myöhään. Koskaan ei tullut käytyä ulkomailla juoksemassa, siis leireilemässä. Näin jälkeenpäin saa aina jossitella, mutta ehkä nyt ei olisi niin kurja mieli vanhoja tuloksiani katsoessa, jos olisi ottanut sen riskin. Voin ainakin sanoa olleeni todellinen luomu-urheilija, sillä esim. 1.08 puolikkaalla ei ole ihan paska tulos, etenkään jos talviharjoittelut menee hukkaan liukastellen.
VastaaPoistaKatsoin näitä puolikkaan Sm-tuloksia, ja odottelen edelleenkin sitä, että ajoillani ollaan jossain 20-30 sijojen paikkeilla. No, ei olla, vaan 10:n joukossa. Nykyään on kuitenkin paremmat kengät ja valmennusosaaminen, ym. ym.
Niin ihmisen elämä on jatkuvaa valintojen tekemistä.
VastaaPoistaItse en koskaan ole tuntenut olevani mikään tulosurheilija, vaan sellainen elämyksiä etsivä elämäntapaurheilija.
Siksi kai minulla ei olekaan minkäänlaista katkeruutta mistään urheiluun tai siis sellaiseen juoksenteluun saavutusten toteutumatta jäämiseen.
Olen vai kiitollinen että olen noinkin urheiluharrastustani voinut toteuttaa.
Se tuo jota kutsuin leireilyksi on vain yksi asia elämässä jonka olen tuntenut mielekkääksi.
Elämässä voi tehdä päätöksiä sijoittaako vähäiset tulonsa itseensä elämyksien muodossa, vai onko se jotain materiaalista tai muuta mitä arvostaa.
Mulle on esim. aina kelvannut sama auto yms. vuosikymmeniä eikä sen ole tarvinnut olla uusinta mallia ja vuosikymmentä.
Eikä minun vapa ajan kuluihin juurikaan muuhun ole rahaa kulutettu kun juoksuharrastukseen ja matkusteluun ja retkeilyyn.
Jokainen luo oman maailmansa kykyjensä ja halujensa mukaan.
Olen nykypäivänä havainnut mm. sellaista että monet eivät ole kovin hanakoita tarttumaan työelämään, vaan arvostavat vapa aikaa enemmän, eivätkä esim. ole kovin innokaita tekemään ylitöitä taikka raskaimpia tai huonosti palkattuja hommia.
Meikäläisen on aina ollut pakko jokainen markka/euro hankkia työnkautta.