Se pukkaa haikeeta huomista jos ei oo vissy juomista.

Koipi...... Kai se paranee pikuhiljaa.... Luulisin.

Tänään kävin pienen parinkymmenen kilometrin pyöräilylenkin, juoksemaan tuskin vielä tälläviikolla uskaltaudun, pitää nyt olla järkevämpi, kun alkuun homman tyri.

Tänään kävin ulkona syömässä, tosin vain tuossa parvekeella.
Kokki oli laittanut hyvät jauhelihapihvit, suolaa säästämättä.
Hyvähän se on että on suolaa, eittei heti ala hiukomaan.
Eikä se tuo voittosuola ole terveydelle haitallista, niinkö kaupastaostettu.
Vai..

Aurinko laski hetikohta ruokailuni jälkeen johonkin tuonne talojen taakse.

Sähköpostiin tulee Motonetin ja Biltemanin mainoksia, useinmiten autotarvikkeista.
Pitääkö se oikei sitä veistä haavassa kiertää, kyrsii se muutenkin.

Mutta nyt keittelen kahvit, ehkä janoon otan jotain juomistakin, mutta vain vissyä.

Katsomopäivä.

Katutaidetta Guardamarista sen kunniaksi kun eilen siellä juostiin suurellajoukolla iltakilpailu.

Tänään olen viritellyt kisakatsomon tv:n äärelle, tulee hiihtoja, ampumahiihtoa ja maastojuoksua.
Etsiskelin kyllä Anhony Joshuan ja Andy Ruizin raskaansarjan nyrkkeilyotteluakin, ilmaiseksi näyttävää netti sivua, mutta en onnistunut löytämään.

Naisten hiihto jäi näkemättä kun olin tuolla jalan siteiden vaihtoreissulla.
Haava puhdistettiin, sen jälkeen siihen laitettiin putkilosta jotain kallenmätitahnaa tai maksapasteijaa ja uusi side päälle.
Saatto se mönjä olla kyllä jotain koiranruokaakin, kovin se meikäläisen sääri sairaalan ulkopuolella olevaa koiraa kiinnosti.

Haava oli tänään kyllä vähän paremman näköinenin, taitaa tahnat ja antibiotit alkaa pikkuhiljaa tehota.

Mutta nyt alkaa miesten hiihto.
************
No niin, nyt onkin lauantai, eikä sunnuntai.

Tuplajuhlapäivä.

Tänään täällä Espanjassa on perustulain päivä, ja Suomessahan vietetää itsenäisyyspäivää, no meikäläiselle tuli ongelma.
Kumpaa minun kuuluu juhlia, vai molempia..

No ongelmia niitähän piisaa.
Eilen oli taasen monenlaista sairaalavierailua.
Puoliltapäivin olin haavanpuhdistuksessa ja sidonnassa, se onnistui hyvin aikataulun puitteessa.
Illalla oli uusi käynti, oli aika lääkärille, lääke oli vaihdettava.
Sain edellisenä päivänä antibiotit, mutta kun kotona googletin lääkeen, paljastui että se ei sovi huonostikkaan aortan aneusrysmaa sairastavalle, siispä lääkärin puheille.
Lääkäriaika annettiin kello 17.24 (tarkaa touhua),
No se tarkuus tosin oli suhteellista, lääkärin puheille pääsi hiukka yli tuntia myöhemmin, ja sain uuden antibiotti reseptin.

Suomessa tällainen aikataulun noudattaminen olisi ennenkuulumatonta.
Julkisellapuolella lääkäriaika samalle päivälle kun tilaa, ja päivystyksessäkin alta kahdentunnin jonotuksella, ja tämä kaikki ilman lompsan avaamista.
Itse kun viimeksi Suomessa lääkärille päivystysaikaa jonotin, se oli seitsämäntunnin reissu.

Tuo vain ihmetytää.. Lääkärithän ovat kuitenkin suhteellisen koulutettua väkeä, mutta monet lääkärit eivät puhu yhtään Englantia.
Onhan Espanja valtakieliä maailmassa, mutta opiskellaanhan Suomessa kieliä jo vähemmälläkin koulutuksella.

Tänään menen taasen haavanhoitotoimenpiteisiin, illalla Guardamariin seuraamaan juoksukisaa, johon itselläkin oli tarkoitus osallistua, mutta nyt jalkapuolena on tyydyttävä katsojan katkeraan osaan.

Tästä se päivä jatkuu, saa nähdä mitä tämäpäivä tuo tullessaan.

Ei ainakaan tällaista toimintaa.
********************************************************
Päivällä haettiin Guardamarin iltakisan osallistujabolsat, kassista löytyi mm. paita, sormikaat, kaksiparia sukkia ym.

Vesa oli painanut hommia jo varhaisista aamutunneista, tapahtuman onnistumiseksi.

Joulukuusikin oli parhaassa juhlavalaistuksessa.

Lähtöä odottelee väkeä silmänkantamattomiin.

Päivän nopeimmat miehet.

Tulokset:

Jo toisenkerran koipinäyttelyssä Espanjassa.

Tänään tuli suoritettua reissun ensimmäinen lääkärireissu, eikä tule jäämään viimeiseksi.
Tykästyvät tuolla sairaalalla minuun niin etä pyysivät käymään tästäedes jokapäivä.

Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, näin se on.
Haava tulehtui, kipeyty, eikä osoittanut yhtään umpeutumisen merkkejä, lääkäriin oli lähdettävä.
No tietysti fiksuihminen olisi tarkstanut vauriot heti, ja mennyt laitattamaan tikit haavaan,
Nythän se tietysti oli jo myöhäistä.
Tästä seurauksena sairaalavierailut ovat nyt päivittäisiä, en tiiä mihin asti, ei kai kuitenkaan hamaan kuolemaan asti.
Niin ja se lääkärikin tahtoo viellä myöhemmin tohtoroida tuota jalkaa.

Reissulla uuno toimi ansiokaana tulkkina vaihdellen lennossa kieltä Espanjan ja Englannin välillä, aina tarpeen ja vastapuolen taitojen mukaan.

No nämä hoitotoimethan järjestyivät ihan ilmaiseksi, niinhän Espanjassa on tapana.
Antibioteista jouduin kyllä löysyttelemään kukkaron nyörejä, kokonaisen 1,16 euron verran.
Tosin olisnhan ne lääkeet saanut eläkeläiskorttia vilauttamalla 23 centilläkin, mutta ei kai sitä nyt kaikkiakortteja aleta näytteleen.

Lenkkeilyyn tulee nyt taukoa, saa nähä kuinka pitkään, pari seuraavaakisaa ainakin nyt jäävät juoksematta, ja täytynee tyytyä vain hakemaan kisabolsa, että jotai vastinetta osanottomaksulle saa.

Arvaa harmitaako.
Oikeinvastanneille ei mitään palkintoja ole luvassa, oli niin helppo kysymys.

Urheilu on vaarallista hommaa eteenkin huippu-urheilu.

Pikkupuhuria.

Keli on pikkuisen muuttunut viimeviikosta.
Tänään taivas oli pilvessä pitkin päivää, ja tuuli oli aika kovaa.

Jore nappasi kuvan kun olin päivällä pientä ulkoilua suorittamassa.
Yriti juoksennella 8 kilometrin matkan pikkukujia pitkin jotta tuuli ei niin paljon pääsisi äijää heittelemään.
Ei se ilma mitenkään niin kylmä ollut, mutta vaatetta tuli päälle liikaa kun kova tuuli pelotti.

Eilinen päivä tulikin vain lepäiltyä tuon lenkkeilynosalta, väsytti liikaa ja ajattelin että ehkä tuo jalan kannaltakin niin on parempi.

Jospa huomenna jotain intoa tuohon lenkilläkäyntiinkin enemmän löytyisi.
Nyt tuolta keittiöstäpäin tulee hyvä lihanpaiston tuoksu, uuno siellä kokaa illalista, täytyy alkaa valmistautumaan ruokailuun.

Hyvin valvotun yön jälkeen.

Elimistö oli niin väsynyt eilisen kisapäivän jälkeen ettei viimeyönä tullut nukuttua minuttiakaan, ei siihen auttaneet edes yökahvit.
No nyt siellä jo joku ihmettelee, ettei kympinjuokseminen voi niin väsyttää,
mutta kun on kyseessä kahdeksatta vuosikymmenettä elävä sydänpotilas, joka ei ole terve muutenkaan, niin kyllä pystyy...

Aikoinaan yökahvit kuuluivat lähes aina harjoitusleirillä ohjelmaan, kun yöllä heräsi eikä enää unta tahtonut saada.
Neuvoja tuli "älä nyt hyvä mies mene kahviajuomaan ei kai sitä sitten enää uni tule", usein kehoitettiin juomaan vaikka maitoa tai syömään jotain.
Mutta itselläni se kahvi oli paras unilääke, kun elimistö oli liian väsynyt nukkumiseen, kofeiini piristi väsymystä ja taas jaksoi nukkua.

Monethan ottaa maratonillakin kofeiinipitoisia juomia, tai ihan kofeiini tapletteja että jaksaa loppuun asti.
Mulla se toimi kun harjoitusväsymys esti nukahtamisen, nyt ei kyllä auttanut.

Kolmenaikaan lähdin aamukävelylle, kun sängyssä pyöriminen alkoi jo tuntua pitkästyttävältä.
Kävelyllä sadekuurokin yllätti, ja kasteli, mutta mitäpä tuosta, onhan vanha Suomalainen sanonta, "minkä kesä kastelee sen Dry Vodka kuivaa", vai miten se nyt menikään.

Joulusia valoja alkaa kaduilla jo olla liikaakin, turhaa hössötystä koko joulu.

Katselin Valesian maratonin tuloksia, paljon oli Suomalaisiakin mukana, nopeimpana Aki Nummela 2.22.12
Myös muita Torreviejan kävijöitä näytti mukana olleen, Jarmo Väänänen 3.05.23  Erkki Laitila 3.06.23 muunmuassa.

Vaihdoin juoksuvauriositeitä tuohon jalkaan, näyttää että iltasella voisi ruokapuolella pitää vaikka verilätty päivän.

Taistelin verissäpäin, eikö jaloin Bigastrossa.

Aamun käynnistin stressinmittauksella.
Ei tietoakaan kisastressistä.

Sitten Bigastroon.
Oon mie nyt ylpeä itestäni.
Onhan noita kisavoittoja ja sarjavoittoja vuosien saatossa tullut useastikkin, mutta tällainen pokalli kokoelmistani puuttui.

Kisan vanhiin juoksija, se olin minä.

Kisan muut Suomalaispokalistit, Hanne ja Vesa.

Tässä met yhteiskuvassa.

Tätä ei voi liikaa hehkuttaa, se vaatii pitkäjänniteisyyttä että kisan vanhimman urheilijan pokalin saa.

Muuten kisa meni silleen että aika oli 46.33 Keskisykkeeksi tuli 146 sijoituksen ollessa 11. sarjassa 55v. Garmin mittasi matkaksi 9.86 kilometriä.

Juoksussa heittäydyin jo ennen kilometrin täyttymistä, ja ruhjeita on pitkin kehoa, pahimmat vauriot vasemmassa sääressä.
Olisi pitänyt käydä kisan ensiavussa sidottamassa, tai ehkä siihen olisi tikkejäkin ehdotettu neulottavaksi.
Haava vuotaa vielläkin verta, vaikka kisan päättymisestä on jo tunteja.

No näitähän sattuu vanhoille ja sokeille.

Pyhäsukakkin hierautui vereen.

Kotiinlähtökahvit kisapaikalla.

Tulokset: