Ääretöntä kauneutta.

Tänään kun kävin kaupungilla hammasasioilla, laboratoriossa verinäytteitä antamassa ja koepulloja hakemassa, näin jotain niin kaunista että melkein herkistyin, ja pakko oli kuvakin ottaa.

YBY-hän se.

Kuvattu 1.9 2025

28 vuotta vanha kaunotarhan siinä.

On siinä tyyliä joka näistä nykyisistä patteriautoista puuttuu.

Itselläni oli ilo omistaa kyseinen kulkupeli, ensimmäiset 22 vuotta, ja kuten laulussa sanotaan, "päivääkään en vaihtaisi pois".

 

Päiväni on pelastettu näin YBY:n.

Menihän taas pulunnussimiseksi.

Menihän taas pulun-nussimiseksi kaikki suunnitelmat.

Piti startata tänään Kiiminki maratonilla puolikkaalle.

Toisin kävi, myöhästyin junasta.

En ymmärrä miten olen katsonut kelloa, vai onko se näkökyvyn harhanäkyjäni ollut.

Piti olla aikaa vaikka kuinka hitaasti käveleskellä 5:15 lähtevään junaan, mutta kun saavuin juna asemalle juna oli jo lähtenyt.

 (Tähän väliin tulee, P kele S tana H vetti, ja kaikki muutkin voimasanat)

No tulipahan kannatettua osanottomaksulla kisajärjestäjää, ja VR:ää junalipunhinnalla.

Tästä sitten kohden uusia pettymyksiä.

Pitkä perjantai.

 

Tänään vietän pitkääperjantaita liemiruokia nautiskellen.

Minulla oli hammaslääkäriaika, revittiin tuo katkennut hammas pois.

Sain ohjeeksi nauttia vain kylmiä ruokia ja juomia, jäätelön kerrottiin olevan hyvä valinta.

No sehän sopii minulle, mutta ohje jos kahvia haluaa juoda, niin vain kylmänä.

Eihän kylmää kahvia juo pirukaan, tulee päivästä pitkä, ilman kahvia.

Tuo näön vievä silmäsairaus on koko vartalossa kipuileva vaiva.

Siinä vain muutama kaatumisen takia saatu ruhje, on myös ranteet olleet paketissa, kämmenet on vähän väliä auki, ym. kolhuja ja vahinkoja syystä etten näe.

Toisinaan tuntuu aamulla, nousenko ollenkaan ylös tänään, jotain kuitenkin tänäänkin sattuu.

Ajatus on kuitenkin huomenna olla Jäälissä juoksun lähtöviivalla, vaikka edellisen viikon vahinkoja korjaillaan vielä ensiviikollakin, mutta syöhän sitä liemiruokaa hampaatonkin.

Väsyneenä uuteen päivään.

Vähän väsyneentuntuinen olo, ei tullut viimeyönä nukuttua kun vajaa tunti. 

Vaivaa ajatukset tulevasta, ja nykypäivästä.

Noissa viimeisissä blogipäivityksissä olen purkanut ajatusmaailmaani tulevista juoksun osalta, olen toki aikaisemminkin blogissani selvitellyt juoksemiseni ideologiaa.

Esim: tässä kirjoituksessa:

MM-maastojuoksu 2009

MM-maastojen jälkeen oli aika kertailla kisan kulkua. Veteraaniurheilussa tunnelmia kisasta vaihdetaan, vaikka yhteistä kieltäkään ei olisi. 

Eilen minulla oli taasen sairaalapäivä, kävin magneettikuvauksissa.

Syyskuunpuolella otetaan taasen 12 kappaletta näytepaloja, joten se Oulun juoksu jonka juoksemisen olin vielä tavoitteeksi asettanut, käy aika epävarmaksi, on erin mittaisia ja asteisia ongelmia tupannut olemaan toimenpiteestä.

Tänään pitäisi käydä sopimassa hammaslääkärin ja proteesipajan kanssa aikatauluista tuon edellisen kisareissun jälkimainingeista.

Lasketaankohan, proteesin särkymistä urheiluvammaksi?..

Hoh hoijaa.....😩🏃

Lappilaisia urheilijoita renikat kaulassa.

 

Lappilaisia aikuisurheilijoita SM-kisamatkalla Tampereella.

No on siihen joukkoon päässyt hivuttautumaan viekkaudella ja vääryydellä yksi ei Lappilaisurheilijakin.

Meikäläinen kun edustaa Oululais urheiluseuraa enhän Lappilaisurheilijaksi kirjaudu.

Mutta pääsin hivuttautumaan ihan toisten huomaamatta porukan kuvaan, kun puhun voimakkaasti H kirjainta käyttäen Lapin, tai siis Tervolan murretta käyttäen, eivät huomanneet.

Naisilla kullanväristä renikkaa kaulassa, meillä ukkeleilla hopeista.

Kympin kisan reitille oli kyllä saatu aikapaljon mutkiakin ja olihan siinä vajaa kilometri hiekkatietäkin, nousumetrjä kisajuoksussa tuli n.40 metriä.

Oma kisanihan meni lenkkeilyksi pumppuongelmien vuoksi, mutta muu Lappilaisurheilijoiden porukka juoksi ihan hyvin omille kuntotasoilleen.

Meikäläisen kisareissu oli sen verran vastuksia täynnä että kyllä siinä ainakin kuukausi menee että kaikki vahingot saa korjattua, ja iso tukku rahaa, mutta kiva oli käydä kisareissulla, näkihän siellä monia vuosien ja vuosikymmenten takaisia kisatuttaviakin.

Oikeestaan mikään muu ei niin täydellisesti mennyt kisareissullani, kun se että tytöt heittivät autollaan meikäläisen rautatieasemalle kisojen päätyttyä.

Arvelivat varmaan että ei tuosta sokeasta tiedä mihin päin lähtevään linja autoon se nousee, ja päätyykö rautatieasemalle vai jonnekin takahikiälle, tai muualle.

Suuret kiitokset kyytistä, ja koko kisaporukalle hauskasta seurasta.

Elämä on, sisäruokintaanko.

SM-maantiejuoksu Tampere.

Sakari Taskila, minä, Matti Tennilä.

 Ei tuon keskimmäistä ukkelin näköistä pitäisi enää  päästää kotioven ulkopuolelle, sokea mikä sokea.

Selvisin melkein kaksivuorokautta kestäneen kisareissun kaatumatta.

Juna-asemalta yöllä kotiin kävellessäni oli jo 200 metrin päässä kotia, silloin rysähti.

Katuvalot olivat pimeänä, ja sellainen sähköpotkulauta oli jätetty kumolleen puoleksi pyörätielle, siihen minä tietysti kaaduin.

Onneksi päällä oli paksut varkut ja villahansikkaat, joten vain pienillä ruhjeilla selvisin.

Mutta hampaat eivät selvinneet.

Huulikin on hieman turvoksissa, johonkin se naamakin on osunut.

Vasta reilu viikko sitten tekarit korjautin.

Että silleen, se on sitten uudet tekaritkin merkattava juoksun kustannuksiin.

Ei se jäänyt reissun ainoaksi vahingoksi, hukkasin myös junamatkalla pussukan jossa oli pari laturia, kolme latausjohtoa, kynsisakset, Sykevyö, ym, ym pientä kisareissulle varaamaani tarviketta.

Semmoista on sokean elämä.

Itse Lappilaisurheilijoiden ja omaan juoksuun palaan myöhemmin, tähän vai toteamus miksi juoksuni meni niin kuin meni.

Sydämen rytmihäiriön löi päälle heti 200 metrin juoksun jälkeen.

Kisan kiersin lenkkivauhdeilla läpi kun kun kerran kisareissulle olin lähtenyt, 

aikani oli noin viisi ja puoliminuuttia huonompi kun Kempeleen hellekisassa (46:45).

Se oli jo toinen perättäinen kilpailu jossa sydän protestoi, Metalli Cupissa viidellätonnilla jouduin keskeyttämään 400 m. jälkeen.

En nyt päässyt katsomaan minkälaista sykekäyrää Garmin kisassa oli piirtänyt, kun se kellon johtokin meni siinä pussukassa.

Veteraani urheilun mitalit olivat taasen muuttuneet siitä kun viimeksi olen SM- kisassa mukana ollut 14 vuotta sitten.

Minusta tuo ensimmäinen versio (soihtumies) on tyylikkäin.

Neljää eri versiota on veteraanikisoissa minun juoksuakanani jaettu.

Ensimmäisen kerran olen veteraanien SM-kilpailuihin osallistunut 1985

Kyseessä oli maantiejuoksu, kisa juostiin Suur Tampere juoksun yhteydessä 26 kilometrin matkalla.

Olin silloin 36 vuoden ikäinen ja sarjani voitin, ajallani 1:30:50 

Siitä on nyt vierähtänyt jo 40 vuotta.

Siksi olin nyt mukana tässä kisassa, sillä siellä missä eka veteraanien SM-kisa on juostu, siellä se on myös päätettävä.

Siksi olen myös ilmoittautunut veteraanien EM-kisaan Jyväskylään.

Ensimmäisen maratonini juoksin Jyväskyläläisenä Rovaniemellä 1977.

Niinpä viimeiseen maratonin kisastarttiin on mentävä Rovaniemeläisenä Jyväskylään.

Eikö sen pidä niin mennä...

Viimeisestä juoksemastani maratonista on 14 vuotta, ja menen kisaan vain startatakseni maratonille.

Olen antanut itselleni luvan että saan keskeyttää juoksuni ihan milloin vain, kisaan starttaaminen on se pääasia.

Eihän monikaan ymmärrä näitä minun omituisia ajatuksiani, siksi blogini nimikin on Ihmehiipparin omituiset jutut.

Niin minähän lopetan kilpaurheilun, ja harjoittelun tähän syksyyn, ja siirryn pakosta "sauvakävelyn puolelle", kun näkökykyni takia se juoksu on käynyt niin vaikeaksi.

Niin muuten... Oli siellä kisapaikalla niitä hakaneulojakin tarjolla.

Tulokset:

Kustannusten karsintaa.

 

Lueskelin Kunto-Pirkkojen sivuilta maantiejuoksujen SM-kisojen ohjeita.

Tämä meni jo ihan ykkös-sijoille säästäväisyydessä.

Omat hakaneulat mukaan kilpailunumeron kiinnittämiseen!

Tää nyt menee jo huvittavuutena ihan uuteen katekoriaan.

Onhan se nyt ihan järjetöntä, kun kilpailunumero annetaan ja se pitää paitaan kiinnittää, pitäähän silloin myös hakaneulat olla mukana.

Katselin netistä kuinka Kunto-Pirkat lyö rahoiksi tempauksellaan.

Osanottajia kisassa on 166 henkilöä, x 4 = 644 hakaneulaa.

Temusta tilaamalla 750 kappaletta hakaneuloja = 6:15 €

Tampereelta liikkeestä ostettuna 600 hakaneulaa = 10:60 €

Säästö on säästöä... vai onko mukana joku bisnesidea....

No minä olen hakaneularikas, on niin paljon kisapaikalta kotiin hakaneuloja tullut kannettua.

Olenkin suunnitellut jos tällainen meininki alkaa yleistyä, alan matkalaukkuineni kiertämään kisoja, ja neulattomille myymään hakaneulaa euron kappale. 

Hädässä olevahan on valmis maksamaan vähän ylihintaa.

----------

Olihan kova ja kylmä tuuli päivällä kun asioilla kaupungilla pistäydyin.

Kesä meni, nyt on vain etsiskeltävä talvivaatteet esiin.