Jos eilen kuolin...

Kävellessä ja juoksuaskelilla usein jalka tökkää kun tiessä on patteja tai kuoppia, kun en näe oikein noita korkeuseroja, jos on vähänkin pilvisempi keli.

Eilen sitten ajattelin että pitää uusia silmälasit, vaikka ne ei minuntapauksessani juurikaan mitään vaikuta.

Mutta jos kuitenkin vähän??

Menin optikon puheille, mutta se sanoi, emme me saa 'sokeiden' näköä määrittää, pitää mennä silmälääkärille näön määritykseen, tai hakea lupatodistus että optikko voi näön määrittää.

Empä tuotakaan olisi tiennyt jos eilen kuolin.. Aina sitä oppii uutta.

No minulla pitäisi olla syksymmällä silmäkontrolli keskussairaalalla, pitää ottaa siellä puheeksi lasien vahvuuksien määrittäminen.

Kylläkai se minun on aika ottaa terävin palkintopuukko esiin ja mennä metsikköön vuoleskelemaan tuhti kasa keppejä. jotka sitten maalaan valkoiseksi.

Sokeahan ei kuitenkaan samaa keppiä toista kertaa löydä.

No niin tänään oli oikein vastenmielistä ajatus edes jonkunlaisesta liikunnasta, sain kuitenkin iltapäivästä lyhkäsen lenkin pyöräiltyä, hyvä niin.

Seuraavaksi puoleksitoistaviikoksi tekosyyn liikumattomuuteen voi pistää yleisurheilun MM-kisojen seuraamisen piikkiin.

Uskottomaton määrä juoksukisoja.

Kesän 1980 työskentelin Lehtosalmen siltatyömaalla, sillan valmistuttua syksyllä, töitä kyseeisessä firmassa jatkaessani olisi olut lähtö Irakkiin.

Lähtö sillesuunnalle ei oikein kiinnostanut, ja lokakuun alkupäivinä heti löytyikin uusi jobi, nyt ovihommia.

Työ oli edelleen matkahommia, mutta nyt työkohteet Suomessa, ja pääosin Lapin ja Oulunläänin alueella.

Juoksua ajatellen siinäkinmielessä parempi homma, että nyt kaikki työmatkat kuuluivat työaikaan, aikaisemissa firmoissa työkohteiden ja kodin väliset matkat olivat yöaikaan ajelua.

Ylitöitä toki nytkin tuli tehtyä, lähinnä syksyisin ja alkutalvesta.

Niinpä juoksukilometrejä alkoi kertymään hieman runsaammin, ja kun kaikki viikonloput oli koton pystyi kisojakin käymään mielinmäärin.

Vuodelle 1981 tuli juoksukilpailuja 42 kappaletta!.

Kolme kisaa kävin eteläsuomessa, sekä kolmekisaa pohjoisruotsissa, ja kaikki muut kilpailut Lapinläänin alueella!.

Joten oli ennen kisaa tarjolla Lapissakin. 

Osaltaan tietysti auttoi RDS:n järjestämä talvisarjajuoksu, sekä hallisarjajuoksut. 

Olen aina ollut innokas kisoissakävijä, kun vamma ja terveys ovat vain se sallineet.

Vielä 2000 luvullakin parhaimmillaan olen päässyt 26 kilpailuun vuodessa.

Tällä vuosituhannella tosin talvikaudet olen ahkerasti kisoja käynyt tuolla Espanjanmaalla.

Veteraanien MM-kisat kisailtu.

Aikuisurheilijat saivat omat mm-kisansa päätökseen.

Loppuviikosta sitten aloittavat ?????: omat MM-kisansa Usassa. 

En oikein tiedä?, miksi heitä olisi kutsuttava, kun nuorilla on omat kisat, ja veteraanit veivät nimen aikuisilta, mutta jotakin porukkaa sielläkin kisailee.

Minua kiinnosti eniiten noissa veteraanien MM:issä tuo tänään juostu puolimaraton.

Kisaa seuratessani tuli mieleen että taidetaan miehissä mennä tasokkainta vauhtia sarjassa 55 vuotiaat.

Siispä tarkistamaan WAWA:n laskurilla, mitä se näyttää.

Miehissä sarjan voittanut:

1.    55 v.  -   %  93,48  aika: 1:12:52   (ME: Norman Green USA 1:10:23)

2.   70 v.   -   %  91,30  aika: 1:26:22   (ME: ED Whitlock CAN 1:22:23)

3.   50 v.   -   %  91,03  aika: 1:11:34   (ME: Titus Mamabolo RSA 1:06:23)

Naiset sarjan voittanut:

1.   50 v.  -  %  94,44  aika:  1:18:31

2.   70 v.  -  %  93,76  aika:  1:43:54

3.   65 v.  -  %  93,06  aika:  1:37:04

Panin tuohon noista parhaista miesten sarjoista ME tulokset, joten niitä ei toki hätytelty.

Kävin tänään pienen juoksulenkin töpöttämässä, ja nyt janottaa.

Taidan ihan oluen ottaa janojuomaksi, tai kaksi, kuten tässä kuvassakin.

Otin Murciassa vain ihan solitaarisuuden vuoksi pari olutta juoksunjälkeen, kun oli kyseessä solidaarisuus juoksu.

Ei minkäänlaista ajantajua.

Aamulla heräsin normaaliin aikaan, siinä puoli viidenpaikkeilla, aamukahvit juotuani vilkaisu netistä onko yönaikana mitään erikoista tapahtunut, se jälkeen pieniä aamuaskareita ja loikoilua sohvalla.

Tänään oli käytävä ruokakaupassa, siispä vaatetta niskaa ja polkaisin maratonpalkintopyörälläni Lidliin.

Kauppa oli kiinni, ovessa luki avautuu kello 8:00

Minähän en kelloa kädessä pidä kun lenkilläollessani, enkä myöskään puhelinta mukanani kantele, niin minulla ei ollut mitään tietoa kauanko pitää odotella kaupan aukeamista.

Aikani pihalla istuskeltuani alkoi jo paleltaa, oli senverran kolea tuuli.

Käveleskelin katsomaan avautuisiko Citymarket aikaisemmin, mutta sama tuntui olevan aikataulu sielläkin, niinpä takaisin Lidlin pihakiveyksille istuskelemaan. 

No viimein kauppa aukesi ja sain vaatimattomat ruokaostokseni tehtyä.

Kotiin päästyä oli keitettävä kuumat kahvit että veri rupee taasen kiertämään.

Onneksi ei kuitenkaan ollut 1999 talven pakkaset, jolloin ympäri Lappia mittailtiin yli - 50°C asteen pakkasia.

Silloin pyyt tulivat takapihalleni päiväksi nukkumaan, yritin niistä kuvaakin ottaa, mutta kameranlinssin veti huurteeseen ja vähän tuli kuvista 'pehmeänolisia'.

Olisin minä ne pyyt sisäänkin päästänyt lämmittelemään, mutta ei ne tulleet.

Tampereella jatkuvat veteraanien, tai siis aikuisurheilijoiden (typerä nimitys) MM-kisat, siellähän kilpailee myös Lappilaisaikuisia, pitäneepä taasen tuloksia tarkkailla.

Itsekkin joskus veteraanien mittelöissä olen mukana ollut, PM, EM, MM, tason kisoissa.

Kuva MM-maastojuoksusta Lahdessa 2009

Oli ensimmäinen kilpailuvuoteni akilleksen katkeamisen jälkeen, kivuliasta oli vielä juoksu ja kuntokin oli vielä aika keskentekoinen.

Elämä menettelee kun hyväksyy tulevan.

Lakkaat pelkäämästä, jos luovut toivosta.  (Herakleitos 535-475 ekr.)

Mille ei mitään voi, sitä on turha stressata.

Ei tressi painanut tänäkään aamuna. 

Saa nähä nouseeko stressitasot, kun ilmat ensiviikolla laskee hellerajan alapuolelle.

Yritin aamusella juosta pienen lenkin, mutta se kyllä painoi, kävellen piti kotia tulla, vaikka juoksumatka alle kympin jäikin eikä keskimääräinen vauhti päätä huimannut, oli näet 6:20

Eilen seurailin Kanarialta vuorijuoksun EM-kilpailuja, Susanna Saapunkin askel oli kevyen näköistä.

Videostakuvaa: Hyvin kulki Susannalla sunnuntainakin.

Kovia urheilutuloksia.

Tukholman timanttiligassa käytiin kovatasoinen keihäskisa, ja Duplantis hyppeli taasen kepinavulla korkealle.

Mutta ei huono ollut leukoja veteleen yli seitenkymppinenkään, 41 hyväksyttyä vetoa mikä on uusi seitenkymppisten SE.

Tosin ne oli niitä 'heijauvetoja', itse arvostan rehellisiä suorinvartaloin, ilman leuankurkotusta tehtyjä vetoja.

Itse olen seitsämänkymmentä vuotiaana vetänyt niitä 'rehellisiä' leukoja 18 kappaletta.

Lihaskadon vuoksi nyt se ensimmäinenkin leuanveto pysähtyy siihen vaiheeseen kun kyynärvarsi ja olkavarsi saavuttavat 90 asteen kulman.

Eilen oli vuorossa taasen sairaalapäivä, eikä paljon muuta päivään mahtunutkaan kun makailua omaa kurjuutaan pohtien.

Silläsaralla seuraavaksi, tehdään geenitestejä ja Oulussa hermojen enmg mittauksia. 

Mutta se on sitten joskus..

Veteraanit  ovat omat MM-kisansa saaneet käyntiin Tampereella, niidenkin tuloksia on seurailtava, että kuinka ne muut vanhenee.

Lapin juoksuista muistuttaisin, Luusuan luomu puolimaraton juostaan parinviikon kuluttua, menkää juoksukykyiset juokseen, kun joku viitsii kisatkin järjestää.

Ensimmäisestä Luusuan luomupuolmaratonin 2012 kisasta sain nopeimmasta puolimaraton ajasta palkinnoksi hienon Pentti Mörskyn maalaaman taulun paikallisesta maisemasta.

Taulu keittiönseinällä aamukahvihetkiäni viihdyttää.

Ihan kauniiden maisemientakiakin kivaan maalaiskyläjuoksuun kannattaa mennä.

Happirikasilma.

Usein kisapaikalla kuule sateella tai sateenjälkeen sanonnan että on happirikas ilma.

Ilma ei kylläkään ole happirikaampaa kun muuloinkaan.

Ilma sisältää happea 20,946%, typpeä 78,084%, ja hyvin pieniä määriä muita kaasuja, joista argonia eniiten 0,934%.

Sellaista ilma on maapallolla ollut jo noin 600 miljoonaa vuotta.

Sadesäällä ilma on kyllä puhtaampaa siitepölyistä ja autojen ja tuulen nostattamasta pölystä, sekä kosteampaa, joka voi hiukan parantaa hapen imeytymisessä.

Korkeusuunnassa noustessa merenpinnan tasoilta hapen osapaine kyllä laskee, heikentäen hapensaantia.

Seitsämänkymmenluvulla tutkittiin paljon hapensaannin hyväksikäyttöä eri ilman lämpötiloissa suoritetuissa juoksuissa.

Parhaiten hapen katsottiin imeytyvän 16-18 plusasteen lämpötiloissa, ja vasta lämpötiloista 5-10 astetta miinusta uskottiin tulosten huononevan, hapen hyväksikäytön takia.

25-30 asteen pakkasen arveltiin vastaavan juoksua 1 km - 1,5 km korkeuksilla hapenkäytön osalta. 

Niin... Kyllä sitä happea niinkin on, kunhan sen vain saisi lihasten käyttöön, johan kulkis..

Mutta se tämmöinen yli +25 asteen ilmanlämpötila, on se vain niin mukavaa.

Kävin 15 kilometrin juoksulenkin, tosin kaksi ylämäkeä kävellen.

Olin lyhyissä urheiluhousussa ja hihattomassa paidassa, eikä palellut kävelyosuudellakaan.

On se vain niin mukavaa, ei ihminen tarvitse mihikään +25 astetta kylmempiä ilmoja.

En minä ainakaan keksi mitään..