Värisuora.

Torreviejan terveydenhuollon värisuora suoritettu.

Yliopistolliseen sairaalaan tutustuin 2008 tammikuussa kun akillesjänne katkesi.

Terveyskeskustasoiseen sairaanhoitoon tutustuin 2019 marraskuussa, juoksukilpailussa sääreen saadun haavan takia.

Nyt heti toisen päivän aamuna olikin jo yksityisessä sairaalassa hoidettavana, heti suoraan emergencia osastolla.

Tarttee sitä toisinaan apua maailmallakin.

Päivä on kulunut lähinnä parvekkeella makaillen.

Tahtois kovin juoksemaan, sortsikelin aurinkoinen lenkki kauniissa maisemissa, voisiko ihminen mitään parempaa toivoa?.

Surkeeksi ja toivottomaksi on jätkä näivettynyt.

Vaikee sitä on repiä kovin pitkää blokitekstiäkään, kun suurin aktiviteetti on syöminen ja nukkuminen.

Näilläkulmilla.

 

Tämän vuoden asunto on näillä samoilla kulmilla.

Tänään parinkilometrin etanalenkkini kävelin urheilukentälle.

Juoksijoitahan siellä oli reenaamassa.

Ja kukathan täällä kukkii komeasti.

Olan seikkailut epäuskoistenmaassa.

 Kun Espanjalaiset juttelee kuuluu siinä usein sana "vale, vale", eikö ne usko  mitä toinen sanoo, vai valehteleeko ne jatkuvasti?

Taitaa se tarkoittaa että asia on OK, tai jotain sinnepäin?

Omat liikunnat tänään oli vajaa kaksikilometriä ja puolimatkassa istuskelua puistonpenkillä.

Näin se menee tämän viikon ainakin, toivottavasti ensiviikolla pääsisi vähän enemmän liikumaankin. 

Via Dolorosa.

Oma kärsimyksien tie alkoi sen jälkeen kun saavuin tänne Torreviejaan, tai alkoi se jo lentomatkalla Helsingistä Torreviejaan.

Aamulla suuntana olikin jo Quironin sairaala, siellä minut letkutettiin niin sisäänpäin kun ulospäinkin kulkevia nesteitä varten.

Se kyllä jo kummasti paransi olotilaani, ja viikonpäästä vierailut sairaalaan jatkuvat, jollei jo ennen sitä.

Eipä meikäläisen sairastelu ja vammatietoja ole aikaisemmin missään sairaanhoidossa kyselty ja kirjattu niin tarkaan kun Quironilla.

Uuno toimitti tulkkausta niin Englanniksi kun Espanjaksikin, ja onhan siellä Suomalainen sairaanhoitajakin, ihan tulkin tehtävissä, niin tulee kaikki lääketieteelliset termit ja sairaudet oikein kirjatuksi.

Hienoa palvelua sairaalalta. 

Liikkumiset tällä viikolla jäävät, täytynee vain tyytyä istuskelemaan parvekkeella tai makailemaan.

Viimeksi olen nukkunut 63 tuntia sitten, joten aika nuutunut olo alkaa olla.

Ehkä uimahallin takana olevalla urheilukentällä, jonka kuvasin kattoterassilta, voisi hiljaisesti kävellen pistäytyä.

Siinä ensimmäisen täydenpäivän kuulumiset tj. Torrevieja leiriltäni.

Kaksivuorokautta korkeanpaikan leireilyä.

 

No ekapäivänä vajaa puolitoistatuntia, ja toisena päivänä vajaa viisituntia.

Taisi tulla elämäni virhearvio, kun päätin lähteä jäähyväiskäynnille Torreviejaan.

Olo on kun osuskaupan hevosella teurastuspäivänä.

Ei se kotioloissa olo niin pahalta tuntunut, mutta nyt..

Mutta taivas oli kaunis pilvien yläpuolella.

Ei pysty nyt   enempään tekstiin.

Aikaa on vierähtänyt siitä...

Cartagena 1.3 2020

Aikaa on vierähtänyt lähes kolmevuotta kun viimesi olen Espanjanmaalla kisastartin tehnyt, tässä meitä -65/-70 sarjan puolimaratonin juoksijoita Cartagenassa.

Paripäivää kuvanoton jälkeen matkustin Suomeen, enkä senjälkeen ole Torressa käynyt, taitaa olla aika jo.....

Vielä pitempi aika on kulunut siitä kun valtiona teimme perusteellisen pahan mokan.

7.1 1941 Kanada, Austraalia ja Uusi Seelanti julistivat sodan Suomelle.

Olisi silloin pitänyt heittää pystykorvat olalle ja lähteä soutelemaan kohden Uudenseelanni rannikoa, ja jos panoksia olisi piisannut olisihan sitä mukavasti lisämaata voinut hankkia Austraaliastakin, ei tarttis täällä pimeässä ja pakkasissa talsia.

No niin, päivän omituiset ajatukset tuli siinä....

Eiliselle eikä tällekäänpäivällekään liikuntaa tule, eilisen 12 näyttepalanottosta senverran veristä jälkioiretta on ollut.

Nyt on viikonvaihteen aikaan kovasti urheilun katsomista tv:stä.

Tulee Tour de Skin lähetyksiä, sekä ampumahiihtoa.

Mäkikisoja en viitsi enää katsoa, täyttä pelleilyä hyppypukujenkanssa.

Joskus 50 - 60 luvulla pussihousumiesten housunpersekään ei sentään polvissa asti roikkunut, niin kun nykyisillä mäkimiehillä.

Kävin taas sairaalansuunnalla.

 

Joo...

Ei ollu kivaa...

Pakkasetkin piinaa, ja kylmempää on luvassa onhan vasta tammikuuta aloteltu,

tilastollisesti helmikuu on kylmin kuukausi näillä leveysasteilla.

Kärsiskö pirtinperällä pakkaskauden, vai lähtiskö katselemaan kuinka lisäikä on kohdellut kilpakumppaneita.

Taitaa valo ja lämpösemmät kelit kiinnostaa enemmän.