Kauniin aurinkoisia päiviä.

                       Aurinkoiset hiihtokelit olis, mutta kun ei jaksa.

Hidasta hiihtelyä jäällä kaksikymmentä kilometriä, siinä päivän liikunnat.

Jotenkin se vain masentaa ja väsyttää, eikä jaksais mitään.
Meikäläistenikäisten joukossa suosiota saanut harrastus, hengittämisen lopettaminen, olisi ehkä paras vaihtoehto minullekkin. Ei tässä oikein mikään muukaan kiinnosta.

Yöpakkasia on sen verran että, ehkä sitä peittoa ainakin ulkotiloissa kannattaa vielä käyttää.
Saa se katsoa tämänkin aamun piristykseksi.

Torreen tässä haluaisi takaisin.

      Totinen on ilme, ja katse suunnattu tiukasti pohjoiseen päin.

   Kuva Benijofarin kilpailun jälkeen. Espanjassaolo päiviä jäljellä enää kolme.

Aivan pirttipäivänä menee tämäkin päivä, ulkona tuulee ja välillä vielä luntakin pyryttää...Ja töitäkin pitäisi tehdä....
Ei tää nyt oikein skulaa....
Nykäs Matti lausui taasen legendaksi nousevan lauseen:
 "Jos mies on lomalla, naiset pitävät turpansa kiinni"..

Huomena varmaan, ehkä, luultavasti tai sitten en, käyn hiihtelemässä..
Niin se oli jäänyt pois, minkä takia tuon kuvan tuohon laitoin.
Siinä ne näkyy,,, 'ikäkorvat'
Kovasti on suuremmat nuo läpyskät, kun jossai parikymppisenä otetussa kuvassa.

Niin se Suomi potki palloa Espanjankanssa tasapelin!!.
Mitähän Espanjan pojat nyt tuumii, se on kuitenkin varmaa ettei ne toistakertaa anna moista tapahtua, ainakaan 100 vuoteen.

Olen vielä kasvuikäinen.

Kalju, kynnet ja korvat kasvavat niin ettei mittään laitaa.

Ennen luulin että se nokkakin kasvaa koko iän.
Epäilinkin että juurikin siinä niin käy,
kun tuo elinikä pitenee koko ajan.
Ihmisistä tulee aikanaan norsuja, kärsän ja korvien  kasvaessa.
Mutta Englantilaistutkimuksen käyrä näyttää siltä, että meikäläinen on jo niin vanha ettei edes nokka jaksa enää kasvaa.

Vanhuudesta, pakkasesta vai laskuudesta johtunee, ettei Torrestatulon jälkeen ole juostu metriäkään ja hiihtoakin vain kaksi kympin hiihtelyä.
Ja sitäpaitsi siellä on pakkanenkin.

Olenko tullut helvettiin...

Aamulla kun heräsin ei heti oikein tajunnut, mikä maa mikä valuutta??
Mutta pian se selvisi, kun katsoin ikkunasta ulos, maa oli valkoinen ei huojuneet balmut ja pakkasmittari näytti -24,7 astetta ja pakkasta... (Tähän paikkaan tulee PERKELE oikei isoilla ja mustilla kirjaimilla):

Eilinen menikin tiiviisti matkustaessa, aamulla kello kahdeksan lähdettiin asunnolta kohden Alcanten lentokenttää, ja kotona olin vasta kello 22 jälkeen.. Matkustaminen on kovaa hommaa..
Helsingin lentokentällä yllätin Vanhan Arton kahvilla, oli tulossa Monte Gordosta Portugalista.. Kovasti ovat matkanpäällä juoksijat, niin entiset kun nykyisetkin.

Kiva oli reissu vaikka ei enää reenailumielessä matkalla ollutkaan.
Kiitokset Espanjan urheiluseuramme pressalle Mikolle, kisoihin ilmoittelut ja kuljetukset pelasi taasen hienosti.
 Nyt on yriteltävä sopeutua kotiinpaluun ja pakkaskeliin, onnistumisesta raporttia myöhemmin.

No niin koko päivän vitutti niin etten uskonut olevani edes hengissä, piti hankkia asian varmistamiseksi virkatodistus että on elossa.
Eihän tuo virkailija ilmeisesti elossa olooni meinannut uskoa, kovin katseli pitkään nenänvarttansa pitkin.
Viimein sen kuitenkin kirjoitti.

Muuten en kaupassakäyntiä lukuunottamatta ole ulkon uskaltanut käydä.

Että semmosta täältä tänään.

Eihän ole pakko juosta jos ei haluu?.

NO EI, enhän ole enää kilpaurheilija jonka pitäisi harjoitella.
Päivällä lähdin lenkille ja ajattelin että voisi hölkkäillä vähän pitemmästi, hitaalla vauhdilla.
No vauhti oli kyllä hidasta, mutta kympin kohdalla alkoi jo tuntumaan siltä ettei juoksu ole tänään helppoa eikä hauskaa, niinpä jatkoin vielä kilometrin juosten ja totesin, minun ei ole pakko juosta jos se ei kerran kiinnosta.
Käveleskelin takaisin kämpille, ja mikäs oli kävellessä olihan ilman lämpötila vähintäänkin kahdessakympissä.


Tämä reissu alkaa olla lopuillaan, huomenna olisi kotiinlähtö.
Juoksukilometrejä tuli kuukaudenreissun aikana 420 aika hyvä määrä näin vain nautiskelija-juoksijaksi. Toki muutama vuosi taaksepäin terveenäollessa määrä olisi ollut vähintäänkin kaksinkertainen.
Vaikka asustelinkin ihan tuossa urheilukentän kulmilla, tällä reissulla ei kentällä tullut käytyä. Mutta onhan se hyvä että kenttä on lähellä, jos olisi vaikka alkanut urheiluttamaan.
Kisoja hölkkäilin joka viikonvaihteessa kaksi puolimaratonia ja kympin sekä seiskapuolikkaan.
Yhtään kisaa en juossut kilpailurasituksella, aivan niin kuin tarkoitus olikin, mutta noilla puolikkailla loppumatkasta kyllä vähän tuli puristusta lisättyä ja sijoittuminenkin sarjassani kävi mielessä.

Espanjalaisen makkaran ystävää ei minusta vieläkään tullut, vaikka nyt tuli sitä jo vähän maistettuakin, tavallisesti annokset ovat päätyneet suoraan kissojen ja koirien syötäväksi.
Niin noita ruoka annoksia on usein kilpailujen osallistuja lahjoina ja myös palkintoina.

Läski kuulapää aamulenkillä.

                         Päivän aamulenkkikuvaa.

Iltapäivällä menimme syömään Mikon luokse, jossa hyvän aterian ja juttelun lisäksi osa intoutui pelaamaan pöytätennistäkin.

                       Näköala asunnon pihamaalta oli todella upea.

Reissua on jäljellä enää hyvin vähän, keskiviikkona olisi paluu arkeen.
Nyt voi vain toivoa että krematooriosta olisi tullut kutsu 'olemme varanneet ajan teidän tuhkaukseen 14.3 20013, jonne teidän olisi saavuttava ennen kello 9.00'..
Ei tästä muuten selviää.

Benijofarissa.

Tässä ihan kotikulmilla Benijofarissa oli tänään juoksukisat, matkana 7.5 kilometriä.
Kisoissa oli taasen palvelut hyvät, ja järjestelyt pelasi ammattitaidolla.
Taviteenani oli juosta kisa 4.20 kilometrivauhdilla, mutta lipsahti keskivauhti hiukan huonommaksi, eli 4.24 kun ei tullut loppumatkasta kelloa katsottua. Loppuaika 33 minuttia tasan, sijoitus sarjassani 12.
Garmin sai juoksemakseni matkaksi 7.65 km

Tulihan porukallemme pokaleitakin kaksi kakkossijaa ja voitto.
Ja kuten kuvasta näkyy sää oli tosilämmin ja aurinkoinen.
Tulokset:
Kuvia tähän hetkisen kuluttua.

                              Oma maaliintulo.