Kovaa mentiin Berlinissä.

Dennis Kimetto Kenia 2:02:57 Berliinissä, ei voi muuta sanoa kun lujaa mennään.
Henri Manninen juoksi myös hienosti 2.16.43 ja Pekingin raja alittui.
Lappilaisista Johanna Davidila 3.04.48 
Aiemmin keväällä Aavasaksan aurinkomaratonilla kulki vielä hiukan nopeammin 3.03.00, ehkä seuraavassa juoksussa kolmetuntinen jo alittuu.


Itse palauttelin eilisen Huippukympin rasituksia kevyellä 13 kilometrin GPS:mittareiden testauslenkillä.
Minulla oli molemmisa ranteissa Garminin mittarit, ja eroa mittarit saivat matkassa 20 metriä.
Mittarithan ovat muuten identtiset, ainoastaan 305:sessa on sykemittari ja 205 on ilman sykemittausta.

Ennen lenkkiä asetin mittarit aukealle paikalle 10 minutin ajaksi, miettimään tietävätkö missä ovat.
Aika pienelle alueelle kaikki mittauspisteet olivat asettuneet, toinen mittareista oli saanut kaikki pisteet 1,74 metrin sisälle ja toinen 1,92 metrin sisään.
Olosuhteethan olivat hyvät, täysi pilvetön aurinkopaiste, kelpasi siinä sateliitteja bongailla.

Huippukympillä.

Tänään päätin kesän hölkkäkisakauteni Suomessa.
Olin Huippukympillä Isosyötteellä, kisassa tuli uusi osallistujaennätys yli puolitoistasataa kisailijaa.
Hiukan kuitenkin ihmettelen miksi esim. Rovaniemen hölkkäkansa ei ole runsaslukuisempana liikkeellä, onhan tapahtuma mielenkiintoinen, kun on vähän tavallisesta formaatista poikkeaava kisa.
Vai pelätäänkö loppumatkan nousua?.
Ei se nousu terveelle ole mikään, kyllä sen juoksee.

Meikäläinenkin pumppuvikanen tuli nousun juosten, tosin nyt päätin etten enää tuohon kisaan osallistu, oli vähän pahoja tuntemuksia nousun loppupuoliskolla.
Tosin päätin jo pari vuotta sitten etten enää kilpailumielellä hölkkiin osallistu, mutta minkäs luonnolleen voi, osallistumattakaan ei osaa olla, ja kun numerolapun rintaan saa niin ainakin jossaivaiheessa vauhti kiihtyy jo siihen mitä nykyisellä kunnolla pääsee.

Tänään aikani oli 46.31 jolla irtosi kuusvitosten voitto, ja tuli uusi sarjan reittiennätys.
Palkintopytyn ja reittiennätyskorvauksen lisäksi sain henkisen valmentautumisen kirjan, joka on osuvasti nimeltään Huipulle, ja huipullehan me tänään juostiinkin, nimittäin Isosyötteen huipulle.

Tulokset: ilmaantuvat tänne, tai tänne.    Kuvia

Seuraavan kerran kun asettelen numerolappua rintaani se tapahtuu todennäköisesti Espanjassa, joskus marraskuun loppupuolella, ehkä..

Suoritin eläinkokeita Peuralla.

Tänään juoksin koelenkin tuon toisen Garminin kanssa, akkuremonttin jälkeen.
Kyllä se mittari jotain näytti, enkä mihinkään sähköiskuihin tai säteilyynkään kuollut. Lenkin avaruudelliset mittasuhteet olivat seuraavat,
aika 39.40, matka 7.83 km, keskisyke 118
Ihmeellistä sykemittari näytti koko ajan ihan järkeviä lukemia,
Polarin sykemittarit (kokeiltu useampiakin) eivät ole vuosiin saaneet järkeviä lukemia koko lenkin ajalta, välillä sykkeet ovat lukkiintuneet paikalleen, ta sitten tippuneet reippaasti alle sataan, tai kadonneet kokonaan.
Siinä minun pumpun sähköisessä käyrässähän on sellaisia ylimääräisiä kiemuroita, johtuneeko niistä.

Aikoinaan nuo juoksukilpailut Suomessakin olivat paremminkin sirkushuveja, kun kisoja mies miestä vastaan.
Varsinkin hevosta vastaan käydyt näytösjuoksut olivat suosittuja.

Siinnä pari ilmoitusta 1800 luvun loppupuolelta.
Hauska piirre myös tuo kun kaikkia juoksuja silloin kun juostiin kovemmalla vauhdilla, kutsuttiin pikajuoksuiksi.

Ensimmäinen maratonjuoksukilpailu Suomessa juostiin 1906
Kilpailun voitti Kaarlo Nieminen ajallaan 3.01.06 ja kyseessähän oli 40.2 kilometriä,
mitä matkaa juostiin silloin maratonina.
Yli puolet kilpailijoista keskeytti kisan.
Kaarlo Nieminen oli ammatiltaan kivityöläinen, ja Suomen ensimmäinen maanteillä säännöllisesti harjoitellut kestävyysjuoksija.
Siihen aikaan harjoiteltiin lähinnä puistoissa, radoilla ja metsäpoluilla.

Suomessa ei ollut aikaisemmin marathonjuoksua otettu kilpailuohjelmiin koska meikäläiset johtomiehet urheilunalalla olivat pelänneet tällaisesta juoksusta helposti syntyvän liikarasitusta.

Onnistunut talventekoharjoitus Rovaniemellä.

Täällä Rovaniemenseuduilla pidettiin sellainen sähkökatkon katastrofi harjoitus,
Mutta se jouduttiin keskeyttämään kesken kaiken, kun alkoi näyttämään ettei harjoituksen puitteissa sähköjä heti kohta olisi saatu takaisin kytkettyäkään.

Luonto on pitänyt myös talventeko harjoituksensa, se puolestaan on näyttänyt onnistuvan ihan hyvin luntakin on paikoin jo yli 20 senttimetriä.

Sen verran on lumista ja loskaista pyöräteillä että ei oikein kengänkastelulenkkikään kiinnosta.

Eilen askartelin uuden akun Uunolta saamaani Garminin gps mittariin, 
testausta en ole vielä tehnyt kuinka se pelittää, mutta kyllä akku laturissa latautui ja kello käynnistyy.
Testaillaan kunhan kelit paranee.

Uunolla viimetalvena Torreviejassa laite sanoi palvelusopimuksensa irti, ja uuno kotilomalla käydessään osti uudemman ja kehittyneemmän mittarin entisen tilalle.
Niinpä minä sain entisen askarteluharrastuksiani varten.
Laitteethan kehittyy ja ikääntyy, akkuja ei juuri maahantuojan korjaamolla kannata vaihdattaa, eikä juuri itsekkään, jos alkuperäisen akun hommaa.
Meikäläiselle se on mukavaa ajankulua värkkäillä akunvaihtoja erinlaisilla kamerojen, puhelinten ym. akuilla joita jostain halvalla löytää.
Erinlaisia tinaus, sovitus ja muita hommiahan se kyllä vaatii, ja lopputuloksiakin voi vain arvailla.

Mutta nyt on jatkettava noita hierontahommia.

Ei oo kivaa juosta räntäsateessa.

Terveydenhoitolehti No:4  1906

Juoksemaan!
Kirjoittanut Oskari Heikel
Otteita kirjoituksesta:
"Meidän yleiset sopivaisuuskäsitteemme ovat monessa suhteessa kierot. Juoksemista me pidämme pienelle lapselle erinomaisen sopivana, niin kuin se onkin. Mutta jos aikaihminen juoksee ilman erinomaista hengen hätää, 
niin sitä pidetään hätiköimisenä tahi perin hassunkurisena tapana."
-------------------
"Juoksun halveksimisella lienee yksi erikoinen syynsä, kauneusopillinen eli esteellinen. Valitettavasti ei kaikkien juoksu ole kaunista.
Jos hevonen tahi koira juoksee, niin siitä ei ole mitään muistuttamista. 
Ne juoksevat kauniisti. Niitä luonto vaatii juoksemaan, eikä kukaan sitä estä. 
Niillä on siis riittävästi harjoitusta; ruumis pysyy keveänä ja nuorena. 
Lehmänkin luonto vaatisi sitä joskus juoksemaan, voimistelemaan. 
Vasikkana se saakin vähän karkeloida. Mutta sitten me sidomme sen seisomaan päin seinää melkein koko elinajakseen.
Ja kun tuo raukka sitten joskus valloilleen päästyään yrittää, luontoaan totellen, tekemään muutaman hypyn, niin me ihmettelemme ja ilkumme sen kömpelyyttä.
Ihmislapsenkin yleensä annetaan vapaasti karkeloida. Mutta kun nykyajan sivistysihminen tulee vähän isommaksi, niin hän sidotaan kiinni kytkyellä, jonka nimi on sopivaisuus eli etiketti, jota vielä velttous ja välinpitämöttämyys tukevat. Juokseminen on hänelle kovin sopimaton, varsinkin naiselle, vaikka etupäässä juuri naisen terveys vaatisi sellaista harjoitusta.
Ja kun sitten joku ei enää aivan nuori nainen joutuu siihen onnettomaan tilaan, 
että hänen täytyy juosta, esim. ennätääkseen ohi kulkevaan raitiovaunuun, 
niin jo kuulemme; Ha, ha, ha Juoksee kun lehmä. - Todellakin, mikä sattuva ja opettavainen vertaus!. Samat syyt, samat seuraukset."

Onneksi nykyään juokseminenkin on ihan sallittua hupia niin naisille kun miehillekkin, vaikka ei enää kakara oliskaan.
Vielä minunkin nuoruudessani maaseudulla juoksulenkillä nähdyn vähänkin kakara-iän ohittaneen perään ihmeteltiin, "olisi sitä varmaan kotona töitäkin ollut tehtäväksi, ettei olisi tarvinnut turhaa mennä hötkyileen".
Eikä nykyään tarvitse isän ja äidin, vaikka nuoriso lenkkeilystä pitäisikin, enää kuulla arvostelua " Niin, niin hyvä oli sinullakin pojan alku, mutta tommoseksi sen piti mennä."

No kaikesta huolimatta aamulla kävin räntäsateessa 10 kilometrin lenkin, 
jalat oli märkänä ja varpaita paleli, että semmosta houkkiointia sitä harrastetaan.
Lauantaina ajattelin mennä Syötteelle Huippukympin juoksuun, 
juostaanko se juoksu sitten lumikelillä vai sulallamaalla, mutta helpommalla reitillä kuitenkin kun maastojuoksut ennenvanhaan.

Ensimmäinen talven merkki, talvisarjajuoksu.

Flunssasta ruskakävelyä.

Kyllä net syksyiset kelit löysivät Lapin, lämpimästä kesästä huolimattakin.
Ensiviikon puoliväliin ei enää lämöasteita luvata päivällekkään
 +3 enempää .
Kylmänarkoja eläkeläisiä varten on hyvä pistää tähän tälläinen laskuri.

Tänään juostiin myös RDS:n  Juhlajuoksu, jonka tulokset löytyvät täältä.

Kalle Keskipoikela juoksi reittiennätyksen vitosenreitti taittui aikaan 15.09 

Jani Ylisaukko-oja oli kisan toiseksi nopein.

Johanna Peiponen oli naisten nopein, vaikka myöhästyikin lähdöstä.

SM-mitalleja Lappiin.

SM- maraton on juostu.
Anni Hemminki RDS  2.47.41 hopeaa.
Elli Hemminki RDS     2.48.40 pronssia.

Onnittelut!! 

Iski sitte flunssan.

Kesällä hotellin ikkunasta nappaamani kuva Yllästunturista, pian se on tunturi valkeana, ensimmäisiä lumisateita on jo lupailtu ensiviikolle.

Senpä takia hermo on jo pettänyt ja ensitalvelle matkojakin on jo varailtu.
Nyt pitää vielä kärvistellä kovassa flunssassa, köyhänmiehen askareita suoritellen.

Vaihdoin autooni takaiskunvaimentajat, kun terävissä kuopissa apumiehen puoleinen takavaimentaja kolahteli.
No kun iskunvaimentajat irroittelin, huomasin molempien puolien josienkin katkenneen, joten pitihän nekin uusia.
Se ei mitenkään harvinaista vanhemmissa autoissa ole että ylin kierros jousesta on katkennut, se ei yleensäkään ajossa mitenkään tunnu, eikä sinne oikein katsastusmieskään pääse näkemään, mutta eihän niitä takaisinkaan viitsi panna kun on hommat purettuna.
Niinpä remontti päivällä venyi kun piti tilata uudet jouset.

On siinä muuten eroa alkuperäisen jousen ja tarvikejousen hinnassa, alkuperäinen 300 €/ kpl, tarvikejousi 48 €/ kpl,. Sama oli suhde hintojen iskunvaimentimissakin.
Arvakkaa kummat ostin..

Eihän se niin mieltäylentävää ole rivitalonpihassa polvillaan pimeässä remonteerata, mutta se köyhyys, se köyhyys, se se kaikenlaista teetättää.
Eräs tuttavani, teese itse miehiä hänkin sanoi kerran,
 "Köyhyys ei hääppöstä ole, mutta kiitettävästi se tutustututtaa eri ammattiryhmien töihin".

Eilen tuli myös mitattua tuo RDS:n talvisarjajuoksun reitti.
Matkathan ovat ennestäänkin olleet kuosissa, mutta nyt niillä on virallinen mittauskin.

Sunnuntainahan jo reitillä ensimmäiset kisatkin tälle syksylle juostaan.
Itse parantelen flunssaa tämän viikonvaihteen, mutta sitä seuraavana viikonloppuna olisi tarkoitus huippukympillä hölkkäillä, jos tästä räkätaudista paranee.

Taas kerran on pantu tossua toisen eteen.

Tänään oli sitten vuorossa Finlandiamarathonin puolikas.
Aamuverryttelyksi kiertelin piennen hölkän harjun kiertävällä kuntopolulla ja Viitaniemenpuiston polkuja.

Nämä ovat mulle hyvinkin tuttuja lenkkipolkuja vuosientakaa, asuinhan Jyväskylässä 1970 luvun puolenvälinpaikkeilla.
Kisasäähän oli lähes täydellinen, Jyväsjärven pintakin oli näin tyyni kun käveleskelin kisapaikalle.

Tämä Finlandiamarathonin reitti on aika hyvä juostavaksi, eikä mäkiäkään ole kun parin sillan ylityksen verran.
Toki lähtö ja maalialue on jonkinverran järvenpintaa ylempänä, mutta aika helppo reitti on kyseessä.

Omaan juoksuuni pystyin vähän paremmin valmistautumaan, kun viime viikonlopun kisaan.
Työpäiväni pituudet tälläviikolla olivat noin 10 tuntia lyhempiä, viimeviikkon verrattuna.
Tosin mitään harjoituksia pientä verryttelyä lukuunottamatta en pystynyt tekemään, kun piti yrittää palautua viimeviikon Ruskamaratonin puolikkaalta.

Aikani tänään oli 1.28.21 jolla irtosi 65 vuotiaiden voitto.
Kisa kulki vitosenpätkissä 20.40 - 20.45 - 21.01 - 21.15 ja viimeinen 1,1 km 4.40
Garminin mittaama juoksumatkani näytti  21.360 km
Kisa sujui ilman suurempia ongelmia, tosin pari kolme viimeistä kilometriä tuntuivat kyllä jo aika raskailta, mutta ei niissä juoksuvauhti silti kovinpaljon tippunut.

Tässä met 65 vuotiaat palkittavana... Ihan kiva kisa, ja päivä tämä oli.

Tulokset:

Maailman paras.

Sille ei nyt vain voi mitään että omistan mailman parhaat kilpatossut.

Tai ainakin ne on minulle parhaat mitkä koskaan olen omistanut.
Ikää tossulla on jo vuosia, Orihuelan kaupungista Espanjasta kengät on ostettu.
Ja niihin ihastuin kertajuoksusta, sen kengän unohtaa edes jalassa olevan, niin hyvin se istuu jalkaan.
Olen niillä juossut useammankin täyden maratonin, eikä väsy mistään jalkateräkään, puhumattakaan että ne jostakin hiertäisivät.
Kertekaikkiaan ossaa olla hyvä tossu.

Se vain on ikävää etten edes kengän mallinimeä tiedä, eikä niitä kuvanperusteella netistäkään mistäänpäin vanhojen mallien varaistoistakaan löydä.
Löytöpalkkionhan minä maksan jos joku minulle tuollaiset kengät löytää.

Kokeiliskohan niitä taasen huomenna jalkaan.

Ruskamaratonin reitti, ei mitenkään hidas.

Tässä Sport Trackerin piirtämää korkeuskäyrää Ruskamaratonin reitistä, johon olen lisäillyt ihan vain silmämääräisesti kilometrikohtia ja paikkamerkintöjä.

Korkeuseroa kyseinen laite oli saanut korkeimman kohdan ja matalimman kohdan eroksi 51 metriä.
Kuten kuvasta näkee, nousut ovat jyrkempiä ja laskuosuudet puolestaan pitempiä.
Hyvälle alamäkijuoksijalle tällainen reitti antaa mahdollisuuden ihan vastaaviin aikoihin kun tasasempikin reitti.

Kisapaikalla ja myöhemminkin, kuulin monien ihan ihmeellisiä kommentteja kuinka paljon reitin vaativuus heikensi tuloksia.
Hyväksyn sellaisen huvihölkkääjän kohdalla kyllä isonkin aikaeron tasamaareitteihin, jos henkilöllä on tapana kävellä jyrkimmät ylämäet.

Mutta kilpajuoksijat!!., 
Reitillä jossa lähtö ja maali on samassa paikassa, jos on ylämäkeä on myös alamäkeä.
Tasamaareitillä ette olisi missään vaiheessa päässeet sellaista vauhtia kun nyt olette tulleet alamäkeen!.

Omalla kohdallani puolikkaalla arvioisin että olisin pystynyt ehkä 20 - 30 sekunttia parempaan aikaan lähes tasamaareitillä, maksimissaankin aikaero olisi jäänyt alle minuttiin.

Kuulemani arviot kilpasarjoissa kärkipäänsijoituksista kilpailevien suusta.
Puolikkaan matkallakin jopa 3 - 4 minuttia paremmin olisi kulkenut tasaisemmalla reitillä.
Järki käteen, se vaatisi jopa yli 10 sekunnin kilometrivauhdin parannusta!!.

Maratoonarit puolestaan puhuivat 5 - 15 minutin heikommasta ajasta kun nopeimmilla reiteillä.
Maratonilla puolestaan 15 minutin parannus aikaan tarkoittaa yli 21 sekunnin parannusta kilometrivauhtiin!!!!..

Kokeilpaapa tätä, juoskaa esim: harjoituksissa mäkisemmällä tiellä 10 kilometriä täydellä vauhdilla, tai vauhtikestävyysharjoituksen vauhdillanne.
Toistakaa sitten sama harjoitus muutaman päivän kuluttua tasaisemmalla reitillä esim 8 - 12 sekunttia nopeammalla kilometrivauhdilla.
Ei liene syytä edes kysyä kumpi oli kovempi harjoitus.

Paanempa tähän oman garminini piirtämän korkeuskäyrän kilpailun aikana.
Gondollihissin lisälenkin kohdalla oleva piikki on tullut siitä kun laite oli heittänyt minut sinne ylärinteelle, tai oikeastaan sen kääntöpaikan vieressä olevan rakennuksen katolle.

(Kun vaihtaa sieltä yläreunasta metrijärjestelmään, klikkaa player sivun näkyviin ja käynnistää juoksun painikkeesta näkee millä kohdalla missäkin korkeuksissa ollaan menossa, ja näkeehän siitä minun juoksuvauhdin muutoksenkin ylä ja alamäissä.
Tosin nopeimmat ja hitaimmat lukemat voi karsia heti kättelyssä, kun hetkellisen nopeusnäytön lukemathan näissä laitteissa on aika surkeat.
Niin ja sitä korkeuskäyrä osiota voi vetää hiirellä isommaksi niin korkeuserot tulevat paremmin näkyviin.)

Tarkempia korkeuslukemia saa esim: ottamalla pituus ja leveyspiirit esim Gogle Earthista.

Garminin korkeuskäyrää

Budjettiluokan mökki ja muita ihmettelyjä.

Joo ne on urheilijat erikseen ja harrastelijat eri kastissa.
Minä olin sunnuntai aamuna jo heti seitsämänjälkeen tunturin huipulla lähellä taivasta aamulenkillä.

Toiset veteli siihenaikaan vielä hirsiä tyytyväisenä edellisenpäivän kilpailusuorituksista, tai pahoissa rapuloissa, jos nyt oli viellä selvinneetkään.
Ei muuten näkynyt muita lenkkeilijöitä, paitsi tietenkin poroja.
Ja muitakin ihmeellisyyksiä, kuten tämä budjettiluokan mökki, muuten näppärä mutta joutuu siinä nukkumaan seisaaltaan.

Pitää katella saisiko sitä laitettua illanmittaan muutaman kuvan maratoonareiden alkutaipaleelta.

Mutta nyt jään kuulostelemaan minkälainen hernevuosi on tänäkesänä ollut.
*********************************************************
Muutama kuva Ruskamaratonilta

Ruskamaraton on käynnistynyt.

Sää Levillä.
lämpötila +14 puolipilvistä täysin tuuletonta, voisiko maratoonarit muuta toivoa.
Ruskamaratonin lähtö on tapahtunut, kärkijoukko puolenkilometrin kohdalla.

Oman matkan starttiin viellä lähes kaksi tuntia.
-----------------------------------------------------------
Oma juoksuni Garminin silmin.

Garmin sai juoksemakseni matkaksi 21.250 m, aikani oli 1.28.04 johon on minun näillä lähtökohdilla oltava aivan tyytyväinen, ja irtosihan sillä toki 65 vuotiaiden voitto.
Juoksu kulki ilman suurempia vaikeuksia, eikä vauhtikaan loppuakohdenkaan hyytynyt, ainakaan suuremmin.

Miesten maratonin nopein oli Veli-Heikki Koivu 2.38.41
Naisten vastaavan matkan nopein Anna-Leena Nuolikivi-Roininen 3.19.37
Nopein puolikkaan juoksija Kalle Keskipoikela ajallaan 1.11.37
Naisten nopein Anni Hemminki 1.19.49
Kympillä kiireisintä vauhtia piti Arttu Vattulainen 31.58
Naisissa kympin taivalsi nopeimmin Iida Haataja 39.42

Tulokset:

Se on taas se aika vuodesta.

Lauantaina hullut numeroidaan Levillä.
Kaikki hulluiksi tunnustautuvat saavat mitallin,
ja hulluista hulluimmat palkitaan viellä pokalleillakin.
Ihan pähkähulluille myönnetään vielä ostokortin muodossa hiukan kahisevaakin, jos vaikka joku intoutuisi ihan 'päälääkäriltä' apua hulluuteensa hakemaan.

Minäkin päätin lähteä hulluuteni määrän mittauttamaan.
Sitä silmälläpitäen kävin tänään pienen kävely hölkkälenkin, muuten tämä viikko onkin mennyt pitkien työpäivien merkeissä.
Vaaralla kävellessäni näin tikan takovan päätään hongankylkeen, ei se ihan viisas ole sekään.
Mahtaa olla tikalla aika isot asperiinikulut eläessään.