Mansikanmakuinen päivä.

Tänään ei juuri juoksulenkeillä kannata kerskailla.
Aamulla oli aikomus muutama kilometri juosta, mutta siitä tulikin kävelylenkki, juoksua vain kilometri, tänään ei vain tuntunut hyvältä ottaa juoksuaskeleita.

Päivällä lähdin käveleskelemään tarkoituksena mennä kahville tuonne markkina alueelle.
Kahvittelu siellä ei onnistunut kaikki kahvinmyyntipisteiden pöydät oli täynnä, kun oli niin kaunis ja lämmin auringonpaiste.

Ostin sitten kilon mansikoita.
Täällähän mansikat kasvaa lähes jalkapallon kokoisiksi, no ainakin aikaisoiksi.
Eikä täkäläisissä oloissa kasvanut mansikka ole niin maukas kun kotimainen, mutta ei se paljon maksakaan, euron kilo, ja myyjä pani vähä kun omalle pojalle, reilusti yli kilon.

No eihän niitä kerralla jaksanut syödä, niinpä kotona tein mansikkakeiton.
Vettä kattilaan, sokeria ja pilkottuja mansikoita, ja ei kun kiehumaan.
Olihan hyvää, aivan kun kotimaisia mansikoita olisi syönyt.

Hyvin ne maistui suoraan pussistakin, markkina alueen laitamilla.

Iltapäivästä pienen 6 kilometrin juoksulenkin tepastelin, siinäkin kävelypätkä välillä.
Tänään ei juoksu ollut oikein maullaan, mutta onneksi mansikat oli.

Kyllä se tuo vanhuus teettää.

Tänään päivällä suuntasin lenkkini tuonne Guardamarinsuuntaan.
Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, niinpä suuntasin Urheilutalon virvoitusjuoma automaatille.

Mutta, mutta, kun eri tuotteiden hintoja ei näkynyt missään.
Siinä kun aikani peippailtua mulle ei selvyyttä mihin vähäiset mukanaolevat kolikkoni riittävät, katselin apua anovasti kopissa istuvan virkailijan suuntaan.
Mieshenkilö tuli opastamaan automaatin saloissa, ja niin sain urheilujuomapullon, ja pääsin kuivaa kurkkuani kostuttamaan.
Sehän siinä ihmetyytti, kun olen ainakin puolikymmentä kertaa samalla automaatilla vieraillut aikaisempina vuosina, eikä mitään ongelmia automaatin käytössä ennen ole ollut.
Vanhuus on sellaista, kaikki unohtuu, eikä mitään oikein enää tajuaa.

Sitten käveleksin kaupungin halki, ja istuksin tämän herrasmiehen seurana sitä urheilujuomaa naukkaillen.

Takaisinpäin koukkailin tuolta lujajalkaisten urheilukentän kautta, siinä on radatkin betoonia.

Sieltä suuntasin kukkulanpäälle katselemaan maisemia Guardamarin suunnalle.

Ja sitten jatkoin pieniä polkuja radiomastonkautta kotia.

Hienokeksintö tuo aurinko.

Aamun auringon-nousu parvekeeltamme katsoen.

Tulossa jälleen kaunis ja lämmin päivä.

Tuollaisen juoksulenkin kävin aamunavaukseksi juoksemassa.

Tänään en mitään muuta liikuntasuoritusta edes yritä, kunhan haamuilen jotain muuta.
Siitä myöhemmin taikka sitten ei.

Päivällä kävimmme syömässä Kaken ja Raijanluona.
Sieltä kotiin käveleksin pitkin rantakatuja kierrellen.
Oli taasen mukavan lämmin päivä.

Kaikenlaisia autoja niitä onkin, on niin vaikean näköinen, mikähän lie käyttötarkoitus.

Iltapäivä oli jo pitkällä mutta vielä näky raatoja rannoilla.

Matkalla helvetinkoneessa vähän jalkoja heiluttelin.

Aina se kiinnostaa, auringon-nousu.

Tyypillinen päivänavaus.
Tuolta merestä se aurinko nousee pilvettömälle taivaalle.
Paha maailma, jossa luntatuiskuttaa ja pakkaset paukkuu on jossain tuolla kaukana.
Kiva täällä on Peuran käyskennellessä, vaikka ei jäkäläkankaita olekaan.

Päiväkävelyllä piti välissä istuksia puiston nurmikolla, ettei hiki pääse yllätämään.

Iltapäivällä yrittelin juoksulenkkiä, kahdessapätkässä 8 kilometriä, välissä kävelyä, siinä saalis.
Ei paljoa naurata, mutta näin se useasti nykyään käy, ikä ja ennenkaikkea terveydelliset rajoiteet ovat tehtävänsä tehneet.

Näinhän se kävi tänäänkin, kävelyksi meni.
Onneksi täällä ei kuitenkaan kylmettyminen uhkaa vaikka joutuisi tallustelemaan pitemmästikkin.
Yritellään huomenna uudelleen lenkille, jospa se vaikka sujuisi  paremmin.

Nyt otetaan miehestä mittaa.

Kävin pyöräilemässä, viimepyöräilystä onkin vierähtänyt jo yli pariviikkoa.

Tommosen kiemuran ajelin, vettenpäällä en ajellut vaikka kuvasta voisi niin luullakin.
Tekojärven vesi on nyt niin vähänä, että järvi on karttakuvaa paljon pienempi.

Järven vesi on aikavähissä.

Päivän lenkillä oli vähän enemmän vaativuuttakin kun yleensä.

Täällä on kiva pyöräillä, sillä pyöräilijöilläkin on omat oikeutensa liikenteessä, eikä pyöräilijä ole täällä jahdattavaa riistaa.
Suomessa toisinaan herää epäilys että maksetaanko pyöräilijöistä tapporahaa, niin läheltä autoilijat pyöräilijän ohittaa.

Ja voihan liikennemerkkissäkin olla muu kun autonkuva.

Välillä on hyvä pitää juomataukokin.

Pyörälenkillä nähty linna, mikä lie, mistä ne kaikki tietää, pitää joskus käydä lähemmin tutkimassa.

Los Olivoksen kisa.

Tänään starttasimme aamuhämärissä pikku fiiatilla kisamatkalle.

Uuno toimi kuskina ja olimmekin hyvissäajoin kisapaikalla, haimme kisanumerot, ja eikun verryttelemään.

Pojilla oli hienot verrytelypuvut, ja minä siinä vähän retkumpana vieressä.

Viimein koitti kisastartti, ja heti matkaanlähdettäessä ylämäkeä.
Tämä kisareitti ei minun ehdottomiin suosikeihin kuulunut, oli mäkeä mutkaa ja kivistä soraosuuttakin.
Reitti oli viiden kilometrin mittainen, joka kierretiin kahdesti.
Jo ekakiekan jälkeen ajattelin ettei aika kovin kummoiseksi muodostu, vaikka en kellon lukemia juostessa näekään.

Oma juoksuni meni keskisykkeellä 145, askelpituudella 1.28 m,
askeltiheydellä 173 askelta /min.
Maakosketuksen kesto 245 millisekunttia, korkeusliikehdintä 8.0 cm. % 6
Gps kelloni sai juoksemakseni matkaksi 10.09 km.

Meillä kuusvitosilla oli tiukka kisa, paitsi Kaukolla joka otti ylivoimaisen voiton.

1. Kauko Tuisku                 41.14
2. Pedro Azorin Soler         44.55
3. Domingo Perez Ruiz      44.57
4. Minä                               45.02
5. Jukka Villanen                47.06
6. Jose Luis Canovas Ruiz 47.24
7. Norberto De Wulf            49.11

Domingo voitti minua 5 sekunttia, viimeviikonvaihteessa ero oli 4 sekunttia, minulla on aihetta huoleen rakohan on kasvamaan päin.
Tarttis vissiin tehrä jotain, vaikka reenata.

Tulokset:

Kisareissuhan oli kiva ja juoksuun olen ihan tyytyväinen, se on kiva että vielä pystyy kuitenkin mukana olemaan, ja ensiviikonloppuna kisailut jatkuvat.

Ja kaiken lisäksi sääkin oli aurinkoinen ja lämmin.

Nukkumaton yö ei innosta lenkille.

Viimeyö oli pitkä ja vähäuninen, siis unta ei tullut sekunttiakaan.
Sydämen rytmihäiriöt pitivät ukon hereillä.
Yritin yöllä kahvitellakkin, mutta ei sekään auttanut.
Joskus kolmenjälkeen rytmit kävi tarkaksi kun Sveitsiläisen roleksin käynti, mutta päänuppi oli jo siinävaiheessa niin stresaantunut ettei uni tullut sittenkään.

Siksipä lenkille ei jaksanut lähteä, vaan lähdin hitaalle kävelylle, Kake näkyi juoksevan Pariisikatua kotiinpäin, mutta oli toisellapuolen tietä, enkä viitsinyt häiritä huutelullani.

Joku harrasti vesilajejakin, vaikka päivä ei kovin lämmin ollutkaan.

Päivän puistonpenkkejä kuluteltuani saavuin kotiin, ja väsymyksestä huolimatta lähdin hölkäämään kuusi kilometriä, mutta vain seitsämän minutin kilometrivauhdilla.

Voisin sanoa että tämänseudun tiet ja polutkin ovat jo aika tuttuja.

Lenkin päätyttyä suoritettu lasku osoitti että nyt täällä Torreviejan seuduilla olen juoksukilometrejä juossut kaikiaan 10 617 kilometriä.
Mutta vielä täällä juoksu maistuu, lenkkivaihtoehtoja on niin monia.

Tavallista taaperrusta tämäkin päivä.

Päivän juoksulenkki, edestakainen lenkki Guardamarin kulmille ja takaisin.
Matkaa lenkille tuli 17 kilometriä ja aika kului 1 tunti ja 35 minuttia.
La Matan kohdalla siirryin juoksemaan rantaapitkin, laskuvesi ei ollut parhaimmillaan mutta kuitenkin ranta juostavassa kunnossa.

Aamulla yritin pienelle hölkälle, mutta juoksu tuntui niin vaikealta joden tyydyin lähinnä käveleksimään, ja pariin tonnin pätkään urheilukentällä.

Ensi sunnuntain kisailuihin saimme vahvistusta noihin veteraanisarjoihin, kun Tuiskun Kaukokin ilmaantui maisemiin.
Menemme tuonne Molina de Seguran suunnalla juoksemaan kymmenen kilometrin kisan.

Aamun sumun jälkeen päivästä tuli aurinkoinen ja hyvä lenkkipäivä.

Uusi viikko uudet kujeet.

Kävelystä vielä, onhan se katselijaystävällinen laji, siinä voi tarkkailla vaikka tekniikkaa.

kuva:Jore

Tänään oli laskujeni mukaan 101 päivä tätä reissua.
Tänään tuli myös reipaasti kovimmat juostensuoritetut päiväkilometrit, 
33 kilometriä.

Ensiviikonvaihteen kilpailuksi on valittu
Carrera Popular CE Los Olivos.

Tuolla Molina de Seguran suunnilla.

Siellä juostavana matkana on 10 kilometriä.

Siitä viikonkuluttua sitten on minun tämänreissuni viimeiset kisat.

Tarkoituksena on mennä juoksemaan Cartagenaan puolimaraton sunnuntaina ensimmäinen päivä maaliskuuta.

Siinä viikonvaihteessa olisi hyviä kisoja muuallakin, esimerkisi Alcantarilla 14 km ja kotikaupungissakin olisi 8 kilometrin kilpailu.

Niin ja jos oikein juoksututtaa, olisihan mahdollista juosta edellisenä iltana puolikas tai kymppi myös Benidormissa 

Kyllä täällä Espanjanmaalla kisoja piisaa, ja kaikiin kisoihin myös juoksijoita.

Tänään suoritin alkulämmittelyt iltapäivän lenkille parvekeella istuskellen.

Huomiselle on lupailtu jopa pientä sateenmahdollisuutta ja lämpötilan laskua.

Loppuviikolle sitten jälleen täysin aurinkoista ja lämpötilatkin kääntyvät jälleen noususuuntaan.

Kyllä hyviä juoksu ja kisasäitä on luvassa eteenkinpäin.

Tälleen täällä tänään.

Kävely on Espanjassa suosittu laji.

Tänään olin katsomassa kävelykisoja tuolla Torreviejan keskustassa.
On se suosittu laji täällä Espanjassa, sitä totisti nuorten poikien ja tyttöjen sarjojen suuret osanottajajoukot.

Aurinko ei vielä paistanut kun kävelijät lähtivät matkaan, mutta ennen kun 50 kilometriä oli kävelty monien kävelijöiden mielestä aurinko porotti jo liikaakin.

Meillä Suomalaiskatsojilla oli jännitettävänä minkälaisen ajan Aleksi Ojala kävelee.
Valitettavasti Aleksin matka jäi vain kesken 33 kilometrin kohdille, jalkaongelman tähden.

Latvialais kävelijä teki hienoa työtä ja vei voiton.

Kisan kakkonen ja kolmonen tekivät matkaa yhtä jalkaa.

Omankylän kävelijä oli luonnollisesti kannustuskunkku.

Kävelykisan päätyttyä kotimökille kahville, lepäilemään ja syömään, illalle on suunniteilla vähän toisenlaista ohjelmaa.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Iltakävelyllä kävelin tuolta karnevaalikulkueen reitinvarrelta, tässä pari kuvaa.

Tulomatkalla kokeilin kävelykilpailun seurannan innoitamana kävellä vauhdikaasti ja kilpakävelyn tyylisesti.
Ei se oikein käyttänyt mutta hiki kyllä tuli ja kovalta touhulta vaikutti.

La Mangassa kisailemassa.

Tänään iltapäivästä roskiksen lähistöllä nähtiin pari kisahaluista juippia.

Oltiin lähdössä La Mangaan iltakilpailuun juoksemaan reilu seitsämänkilometrin kisa.

Päivähän oli lämmin joten heitimme heti kisakamppeille jo verrytelyvaiheessa.

Reitti suuntautui tuonne Capo de Palos majakalle ja takaisin.
Meikäläiselle reitti ei ollut kovinkaan hyvä, korkeueroa 25 metriä ja osa matkasta oli aika jyrkääkin nousua.
Lisäksi se nousu ja osin laskuosuuskin oli kivikkoista hiekka reittiä, ja minullahan tuo näkökyky asettaa kovasti rajoituksia kun asfaltilta poiketaan.

Oma gps kelloni näytti matkaksi 7,32 km ja aikani oli 33.02 jolla irtosi toinen sija 65 vuotiaiden sarjassa.
Hitain kilometrini otti aikaa 5.06 ja nopein 4.07 joten sekin kertoo jotain reitistä.

Kisahan oli kiva ja palvelut hyvät.

Ahkeraan kokit väänsi soppaa jotta juoksijat saavat vatsantäytettä.

Mitä nyt kaljatiskille väliin muodostui vähän jonoa.

Monenkokoista juoksijaa kisassa oli mukana.

Palkintojen jaossa sitten paljastui viekkaus ja vääryys.
Sarjani voittajan nimi oli Domingo (sunntai) Perez Ruiz, niin johan ne tietysti hänelle sunnuntaitakohden mentäessä kaljat antoi.

No totuuden mukaan, kaveri voitti minut 4 sekunnilla ja oli 24 kaljatölkkipaterinsa ansainnut.
Saman kaverin kanssa juoksimme viimevuonna Alcantarilla ja sielläkin jäin toiseksi.

Mutta kyllä se harmittaa, olisihan se maistunut olut mullekkin, neljä sekunttia makso tänään sen että kuivin suin tässä norkoillaan.

Tulokset:   (paina absoluta)

Nyt täytynee vetäytyä lepäilemään, huomenna on uusi ohjelmantäyteinen päivä, ehkä kirjoittelen jotain lisääkin kisareissusta.

Joskus se tökkii.

Tai siis aina se tökkii, asiat vain muuttuu missä tökkiminen on pahinta.
Yritimme tehdä ilmoittautumisia tuonne Cartagenan kisaan, ei oikein onnistunut.
No uuno laittaa sinne viestiä, niin varmaan se onnistuu vielä ilmoittautuminenkin.

Viimeaikoina on otsaa vetänyt ryppyyn ja suupieliä alaspäin kun on lenkillelähtöä suunnitellut, jotenkin on juoksuhalut hukassa ja väsymys hallitsevaa.
Säät ovat olleet kyllä mainiot, ettei se siitä kiikasta.

Ensiviikon tiistaista on kyllä luvassa aikapaljon viileämmät kelit, mutta tuskin niistä monta päivää tarvii kärsiä, pian se lämpenee taas.

Tämänpäivän juoksut jäivät vajaaseen kuuteen kilometriin.
Juoksin urheilukentälle, tarkoituksena juosta muutama tonninpätkä kympin kisavauhdilla.
Jäi yhteen tonniin, jonka jälkeen istuskelin kentällä aurinkonpaisteessa pitkän tovin, ja hölkäilin takaisin kotiin.
Miksipä sitä itseä kiusaamaan jos ei juoksu maita lepäillään.

Huomenna meillä on 7,2 kilometrin kisa tuolla La Mangassa, ja sunnuntaipäivänä voi sitten mennä seuraamaan Espanjan 50 kilometrin kävelyn mestaruuskisaa, mukana pitäisi olla Suomalaisväriäkin.

Ja jos tarmoa riittää illalla voi mennä katsomaan vaikka karnevaalikulkuetta.
Useampana vuotena ei ole tullut käytyä katselemassa, kun yleensä on ollut oma kisapäivä, ja väsymyksentakia pitkälleenmeno on tuntunut parhaalta ajanvietteeltä.

On sunnutaina tv:n kautta kyllä urheiluakin katsottavissa yllin kyllin, halli SM:ät ampumahiihtoa, rallia, hiihtoa, ym.