Parivuotta kotimaata.

Tasan kaksivuotta sitten tulin Torreviejasta Helsinkiin, ja seuraavana päivänä jatkoin Rovaniemelle.

Korona ei vielä ollut Suomessa, ainakaan missään ei moisesta tiedoteltu, niinpä aloitin kuntosalillakäynnit.

Tapanani on ollut aina salille mennä heti sen avauduttua, eli kello viisi aamulla.

Lähes tunnin useimmitein sai reenailla ihan yksikseen, ennen kun muita aamuisin kävijöitä salille ilmaantui.

Salikäynnit tuolloin jäivät vain aika lyhyeen, 17.3 jo lopetin salillakäynnit, kun meitä yli 70 vuotiaita kehoteltiin eristäytymään koronan takia.

Niin pian se korona sitten löysi tien Suomeenkin, ja koronarajoitukset sitämyötä.

Mieli tekisi salille, mutta vielä en ole uskaltautunut.

Enhän juurikaan mitään enää kykenisi/jaksaisi tehdä, mutta kuntosalilaitteilla kuitenkin eteenkin jalkalihaksille ja vatsalihaksille monipuolisempia harjotteita vois saada.

Ja eteenkin jalkalihasten voimien vähenemisen saisi paremmin arvioitua.

Ylävartalon voimien tason voin mittailla kotionakin, kun kaikenlaisia painoja ym. on kotioloissakin tullut käyteltyä aikaisemminkin.

Nyt vain muutaman hiihtelylenkin viikossa teen, viimeisestä juoksulenkistäkin on jo viikkoja.

Historiaa niin että heikompia hirvittää.

Miksikö kirjoituksissani esintyy aikausein kirjaimet RDS ?.

Syyhän on se että kotikaupungissani ainoa urheiluseura joka keskittää toimintansa juoksuun ja nimeenomaan kestävyysjuoksuun on Rovaniemen Roadrunners.

Minullehan kestävyysjuoksu on ykkösurheilua, ainakin maratoninmittaisella etäisyydellä muuhun urheiluun.

Tänään vain tuo innostus seuratoiminnoissa on yleensäkin paljon laimeampaa kun esimerkiksi 40 vuotta sitten, juoksijoiden määrät kilpailuissa pienenevät, vaikka kisatarjontaa on vain murto osa siitä mitä aikaisemmin.

Samoin seuran jäsenmäärä ei yltäne nykyään läheskään niihin lukemiin kun kahdeksankymmenluvulla.

Niin siitä miten pullat ovat nykyään uunissa, sitä en käy arvioimaan kun en itse seuran jäsen ole, mutta parin vuoden päästä on seuran 50 vuotis juhlavuosi, kehitelkäähän siihen joku näyttävä juoksutapahtuma.

Itsekkin olen RDS:n joukkoihin kuulunut, tässä kuva Jääskönjuoksusta maaliintulonjälkeen,

Jouko Takkinen ratkaisi loppukirillään voiton itselleen.

Iselläni painoi edellisenpäivän maratonjuoksu, enkä vastusta pystynyt kisassa antamaan, Joukonkanssa kävimme useastikkin tasapäisiä kisoja.

Jotainihmenuorisoa seisoksii lumisateessa 2005

Aikaa se ottaa ja väsyttää.

Meikäläisen hiihtolenkeillä aikaa kuluu ja väsymys iskee, mutta kilometrit jäävät aika vähäiseksi.

Jos hiihtolenkin mitta ylittyy paristakymmenestä kilometristä, niin sitten saakin kolmepäivää makailla reporankana, kun on niin väsynyt ja hartiaseutu ja kädet kipeänä.

Tuosta tuli mieleen, taitaa olla Rovaniemeläisistä urheiluseuroista RDS jonka riveistä eniiten ja kovimmat ylppitkienmatkojen juoksijoiden tulokset löytyy.

Seuran alkuvuosilta nimi Martti Moilanen on monille tuttu, myöhemmin tosin edusti muitakin seuroja.

Martti on Pohjoismaiden ensimmäinen joka vuorokaudenjuoksussa on ylittänyt 200 kilometriä (205,85 km 1979 Lontoo), myöhemmin paranteli tulostaan vielä yli 20 kilometrillä.

Kaksituhatluvun puolella Harri Anttila juoksi myös useita pitkiä juoksuja. 

Useita muitakin nimiä kyllä on, mutta nämä herrat juoksivat useita satakilometrisiä tai sitä pitempiä matkoja.

Lättykahvinhimo.

 Kaikkia se hulluus teettää.

Havaitsin eilisellä hiihtelylenkilläni, Jokkavaarassa on latukahvila avoinna.

Tänään en sitten voinut lättykahvin himoani välttää, oli hiihdeltävä Jokkavaaraan, ja takaisinkin sieltä joutui tulemaan.

Olihan urakka meikäläiselle.

Viimeisiä ylämäkiä ylöskivutessa matkaa kotia oli jo alle kilometrin, mutta epäilin jo siinävaiheessa tokko sinneasti selviään.

Edelliusenä talvena kyseinen lenkki sentään taittui yli tuntia nopeammin, vaikka jo silloin ihmettelin ylävartalon nopeaa voimien vähentymistä.

Sellaista elämä on, kun tulee vaiheeseen että, äkillinen nopea ja kivuton sydänkohtaus olisi lottovoittoakin houkuttelevampi vaihtoehto.

Urheiluhistoriaa Lapista.

Kun nuita talviolumppialaisia on tullut tiiviisti seurattua, piti vähän silmäillä Lappilaisen urheilun varhaisempaa aikakautta.

No näin aluksi kokomaata tarkkaillen, ensimmäinen urheiluseura perustettiin 1878 ja se oli nimeltään Turnarit.

Ensimmäinen Lappilais seura kantoi nimeä Jyry, ja se oli Rovaniemeläis seura, joka perustettiin vuona 1905.

Ensimmäisiä Lappilais hiihtäjiä joita historiateokset tuntevat oli Rovaniemeläinen Kustaa Tennivaara, joka jo vuona 1889 Oulun hiidoissa sijoittui kahdeksanneksi.

Oulun hiihtojen 1896 tasamaantaipaleen 60 kilometrin voiton otti Rovaniemen Taipaleenkylästä kotoisin oleva poromies pienviljeliä Matti Sieppi (tuntuu että siltäsuunnalta Sieppi nimen omaava on pistellyt maratoniakin aika vauhdilla nykyvuosina).

Ensimmäiset  murtomaahiihtokilpailut järjestettiin Ounasvaaralla jo 1923 

Ounasvaaran talvikisat pidettiin ensimmäisen kerran vuona 1927 silloinen hiihto stadion sijaitsi jossain nykyisen urheiluopiston tuntumassa.

No kun se juoksu minun täytyy jotenkin tähänkin juttuun kytkeä.

1908-1909 parasta vauhtia Lappilaisista piteli Heikki Autti (1500 m 4.49) (5000 m 18.05)

Siihen aikaan oli vastaraivattu urheilukenttä ja juoksulajit juostiin maantiellä.

 

Talvisarjaa ja olympialaisia.

Suomelle tulee Kiinanmaalta mitalleja siihenmalliin että pitää panna rekkaauto hakemaan. 

Tänään juostaan Rovaniemellä myös talvisarjaa, joten urheilunseurantani on tänäänkin ihan täyspäiväistä.

Monissa maissa se talviurheilun harrastaminen on haasteelisempaa kun meillä Suomessa, mutta kun tahtoa riittää niin kyllä sitä...

Rovaniemellä järjestettyyn avantouinnin MM-kisaan 2014

Kisaan oli ilmoittautunut 1300 osallistujaa 34 eri maasta,

mm. tällaisista maistakin kun, Australia, Nigeria, Thaimaa, Brasilia, joissa avantoja vähemmän esintyy.

Joten ollaan tyytyväisiä 😫 kun on niin helppo järjestää talvisarjajuoksuja.

Joo... kylmäkeli oli.

Tulokset ilmaantuu varmaan tähän:

En viitsinyt paljon kuviakaan ottaa, kun mukana oli täysin elektroniikalla toimiva kamera, ja tuppasi hyytymään pakkaskelissä. 

Ite olin viimeksi 2020 Murcian puolikaalla.

 

Jarkko Järvenpää voitti maratonin Murciassa.

Tästä linkistä videokuvaa.

Reitti on ihan hyvä, ja sääkin yleensä ihanteellinen maratonille.

Itse olen Murciassa useamman kerrankin tämän juoksun juossut, tosin en täyttämatkaa.

Viimeksi 2020 puolikaan (1.36.57) mikä riitti omansarjan voittoon.

Siinähn olisi hyvä talvimaratonkisa vaikka Lappilaisille maratoonareillekin.

Vielä kun reissuun liittäisi tammikuun loppupuolen Santa Polan puolikaan jota aikaisemmin mainostin, niin sittenhän jaksaisi kevään kilpailukauttakin paremmin odotella. 

Espanjan kisoissa on aina mukavasti osanottajiakin, joten ei yksin tarvitse matkaa taittaa.

Itselläni osanottajamäärältään suurin kisa on Göteborgsvarvet, joskus ysikymmenluvulla työmatkallani kävin kisan kipasemassa.

Jälkiilmoittautuneena jouduin lähtemään sieltä takajoukoista, joten se oli vain sellainen hölkkäily, aikanikin oli lähempänä kahta tuntia.

Kisassa oli osanottajia jotain kolmisenkymmentä tuhatta.

Lidingöloppet 1999 lienee juoksu jossa omassasarjassani (50.v) on ollut eniiten maaliintulijoita, 730 ikääntynyttä käppyrää.

Silloisen juoksun kolme parasta Suomalaisijoitusta oli oma (5) Toivolan Jukan (14) Bromarin Karin (43) sija.

Jukan ja Karin kohtaloksi tuli hermostosairaus, ja sama kohtalo odottaa minuakin, ellei sitten joku  autoilija teilaa minua aikaisemmin.

Miksikö nykyiset kirjoitteluni tuppaavat olemaan hyvin menneisyyspainotteisia.

Kannattaa katsoa taaksepäin, jos eteenpäin katsoessa näkymä on huono.

Tällainen ajatus tuli kerran mieleen, kun laskeuduin tunturinpäältä synkään korpikuusikkoon.