Urheilu oli ennen erinlaista.

Paneudunpa urheilussa itselleni hieman oudonpaan lajiin, mutta tiukasti pysyn edelleen menneissä tapahtumissa.

Ennen painissa ei ottelua lopetettu ennekuin toisen hartiat olivat matossa, paitsi joskus jos tuomarit väsähtivät.

Tukholmankisoissa heinäkuussa 1912 raskaansarjan ottelussa Suomen Alpo Asikainen ja Venäjää edustaneen Virolaisen Marttin Kleinin ottelu kesti 11 tuntia 40 minuttia ratkaisua saamatta.
Klein olisi halunnut montakertaa jo lopettaa ottelun, mutta Venäläisten johtaja ei sitä sallinut.
Suomen joukkueen johtaja sanoi "et kai sinä Alpo anna periksi".
Johon Alpo vastasi, "en jumalavita mulla on aikaa painia vaikka jouluun asti".
Lopulta palkintotumarit väsyivät ja määräsivät kummankin vuorollaan 5 minutiksi alle mattoon,
Sen painin perusteella voitto annettiin Kleinille.

Eilen takapihalleni makoilemaan tuli tuollainen katti, nelisen tuntia ilta-auringosta nautittuaan se siitä sitten kovasti venytellen lähti kuleksimaan.

Ei se tuijottamalla parane, ei ku kitusiin vain.

Itse viettelin tänään kesälomapäivää.
Aamupäivästä juoksentelin pienen lenkin.
Päivällä käveleskelin kaupungilla ja iltasella pyöräilin viellä pienen lenkin.
Töitä en tänään tehnyt yhtään.

Kyllä kesä menettelee Rovaniemelläkin, jos on aurinkoista ja lämmintä.

Ohjeita maratoonareille 70 - 80 vuoden takaa.

Onko mikään muuttunut maratonharjoittelussa.
Tässäpä -40 luvun harjoitusohjeita maratoonareille.

Aluksi kilpailutaktiikka ohje:
Kilpailutaktiikka perustuu oman suorituskykynsä tarkkaan tuntemiseen.
Etujoukon mukana väkisin rimpuileminen rankaisee aina.
Alkupuoli matkasta on juostava 2 minuttia hitaammin kun loppupuolisko.

Harjoittelusta:
Maratonia juoksevan ei tarvitse harjoituksissa juosta maratonin mittaisia harjoituksia, eikä juoksija jaksaisikaan päivittäin juostujen maratonin mittaisten lenkkien jälkeen kilpailussa menestyä.
Harjoittelun tulee kuitenkin olla ympärivuotista, ja huippumiehillä päivittäistä.
Maraton harjoittelun ei myöskään saa muodostua henkisesti rasittavaksi junnaukseksi, vaihtelu virkistää maratoonariakin.
Maratonjuoksijan on opittava askeltamaan taloudellisesti, sen hän oppii juoksemalla paljon, ja tarkkailemallaan omaa juoksuaan.
Maratonjuoksu ei ole 'vanhojen' miesten laji, kuten yleensä uskotaan.
Jo verraten nuorena voi juoksija, joka omaa kestävyyttä lähteä kokeilemaan maratoniakin.

Kuukausi ennen maratonjuoksua oleva harjoitusohjelma, jo jonkinverran aikaisempaa harjoituspohjaa omaavalla, voi olla esim. tällainen.

Ma.  5 x 5000 m hyvää vauhtia
Ti.  Yhtämittaista juoksua maastossa tai maantiellä n.1,5 tunnin ajan.
Ke.  25 x 400 m hyvällä vauhdilla. Väliin hissuttelua 3 min.
To.  Lepo tai kevyttä verryttelyjuoksua 30 min.
Pe.  25 x 1000 m hyvällä vauhdilla.
La.  Yhtämittaista juoksua tunti vauhti hyvä.
Su.  3 - 4 tuntia yhtämittaista juoksua leppoisalla vauhdilla. Välillä jokunen nopeampi pyrähdys 1 - 2 km matkalla.

Laskeskelin että tuosta verryttelyineen hyvinkin yli puolentoista sadan kilometrin viikko tulee.
Ehkä minun mielestä joitakin vetoharjoituksia olisi voinut korvata yhtämittaisella juoksulla, mutta muutenhan kävisi vaikka tänäpäivänäkin kansallisentason maratoonarin kisavirittelykuukauden ohjelmaksi.

Tässtä linkistä hiukan harjoitusmääristä maratonjuoksuun.

Heinähölkällä

Tänään tai siis eilen ajelimme Lohijärvelle juoksemaan Heinähölkkäkisaa.
Kisareittinä oli Piimätien lenkki, jossa kisa juostiin ensimmäisen kerran 1985 
Juoksua järjestettiin kymmenkunta vuotta, joten edellisestä tapahtumasta olikin vierähtänyt jo reilu parikymmentä vuotta.

Aikoinaan startti ja maali sijaitsivat urheilukentällä, nyt starttasimme kylätalon kohdalta jossa oli myös maali, joten reitti jäi hiukan lyhkäsemmäksi kun ennenvanhaan.

Sää suosi kisojen järjestämistä aurinko paistoi ja plusasteet kipusivat 26.
En kuullut kenenkään valittavan että olisi palellut, minä ainakin pidin vallitsevasta säästä.

Oma Garminini sai juostuksi matkaksi 16,070 kilometriä ja aikaa juoksuun käytin 1.07.35 Sijoitukseni oli kolmas sija, Teppo Ronkasen ja Tommi Leinosen jälkeen.
Toki edelläni oli myös naistensarjan voittaja Anni Hemminki.

Kisan jälkeen tarkeni tarkastella kelloja kivassa kesäsäässä.

Tai muuten vain patsatella palkintojen jakoa odotellen.
Tulokset 

Kivasti on lämmintä.

Hellettä, tänään on tämmönen viluisempikin tarennut ilman toppatakkia.

Kohta se lähestyy taasen Helsinki City Marathonkin, minäkin olen kerran sen juossut 30 vuotta sitten, ja helteistä oli silloinkin.

Elettiin vuotta 1986 ja Citymaraton oli vielä uusi tapahtuma, SUL myi sinne sellaisia osallistumispaketteja johon kuului parinpäivän hotellimajoitus ja osanottomaksut, sekä alennus lentolippuihin.
Niinpä olin keväällä sellaisen hankkinut, mutta pahaksi onneksi olin saanut kesänaikana rasitusvamman polveeni.
Pakkohan oli kuitenkin kisaan lähteä kun oli tullut tuollainen suht,, hintava osallistumispaketti hakittua.

Polvi oli niin kipeä ettei edes verryttelemään pystynyt, mutta kisan käynnistyttyä adrenaliinit ja kisafiilinki aiheuttivat sen että, suhtkoht hyvin pystyin tuonne 30 kilometrin paremmallepuolen etenemään, jonka jälkeen matkanteko kävi kyllä aika tuskaiseksi ja vauhtiakin oli hidastettava.

No maaliin tulin, jalka oli pirun kipeä, kerran meinasin jäädä auton alle, kun liikenteen ohjaaja piti tupakkataukoa, eikä maaliin tullessa tarjolla ollut enää kun lämmintä vettä.
Silloin päätin tämän kisan asettaa poikottiin, kalliin osanottomaksun ja huonojen järjestelyjen takia.

Kisan jälkeisenä aamuna jalka oli niin kipeä etten sillä pystynyt kävelemään ilman keppiä. Kun sitä keppiä ei ollut jouduin turvautumaan taksikyytiin, kun en edes puoltakilometriä bussibysäkille olisi päässyt.

No se jäi sen kesän viimeiseksi kilpailuksi, polvea tähysteltiin kuvattiin ja hoidettiin usealla eri tavalla.
Niinpä se polvi sitten hoitotomenpiteistä huolimatta viimein syksyn ja alkutalven aikana parani, ja voin suunnata kohden uusia pettymyksiä.

Silloin vielä parhaat Suomalaiset maratoonarit osallistuivat tapahtumaan, ja kansainvälisiä huippujakin pyöri mukana, joko juoksemassa tai jäniksinä tai katsojina.
Mutta ei se Helsinki City Marathon noussut kansainvälisesti arvostettujen kaupunkimaratoonien joukkoon.
Suomessa samoin kun täällä Lapissakin tuppaa käymään niin, kun johonkin kisaan tulee vähänkään enemmän osanottajia 'herrat' haistavat rahan.
Seuraavalle vuodelle osanottomaksuja korotetaan, kaikkien oheistuotteiden ja palvelun tarjontaa vähennetään ja palkintoja huonnnetaan, tälleen se tapahtuma tapetaan tai kasvuvauhti hiipuu, eikä se enää ainakaan tasokkaampia juoksijoita kiinnosta.

Tässä minä kisan loppumatkasta, se loppuaikani oli 2.37.23 ja sijoitukseni 36

Täyttelin rotankoloja.

Tänään pieneltä hölkkälenkkiltäni ennätin ennen kovaa rankkasadetta,
mistä sitä vettä oikein riittää, kun jokapäivä tulee tosi rankkoja vesikuuroja.

Sen jälkeen suunnistinkin rautakauppaan, uretaani ja listaostoksille.
Piti näet täytellä noita 'rotankoloja' joita ikkuna ja oviasentajat viimekesänä jättivät.
On se perkele, paikoin uretaania oli raskittu laittaa vain vajaan puolenkarminvahvuudelta, ja jätetty hirveitä koloja joihin eristettä ei ollut riittänyt kun nimeksi.
Johtuukohan siitä että olin taloyhtiön viimeiseksi asennettu asunto, oliko kaikki tarvikkeet jo lopussa eikä uusia viitsitty hankkia.?

Viellä kun löytäs oikenlaista ikkunatiivistettä, yksi ikkuna ihan kolisee karmissaan.
Kävi siinä oikein tehtaanedustaja katsomassa, kirjasi asian paperille ja lupasi että ikkunaan käydään panemassa paksumpi tiiviste.. Ei ole näkynyt ei kuulunut tiivisteen vaihtajaa, kohta on vuosi kulunut.
Mitäpä sitä enää, remotistahan on rahat jo saatu.
Että semmosta ikkunaremonttia.
Niin jos jotain kiinnostaa Tiivi oli firman nimi, joka ikkunoita urakoi.

Itsekkin olen eläessäni monenlaisia asennushommia tehnyt, mutta ei minun työmolarini olisi siihen riittänyt, että mikä on listanalla piilossa on poissa mielestä.

Olisin valmis vaikka siirtymään takavasemmalle.

Ei ole kivaa, aina jostakin vaivaa ja ahistaa, eikä mitään jaksa.
Tänään juoksentelin pienen hitaan lenkin, no ei se juokseminen niikään pahalta tuntunut 5.40 kilometrivauhdilla, mutta sen jälkeen onkin ollut taasen olo kun tapettavaksi vietävällä sonninmullikalla.
Ei tässä elämässä enää muuta ole kun odottelua, josko huomenna olisi parempi päivä.
Tää alkaa pikkuhiljaa tuntumaan että tätä on jo nähty ihan tarpeeksi...

Eilen sateiden välillä kävin välillä Saarenkylän kentällä katselemassa kisoja, tässä menossa miesten vitonen.

Siitä tulikin mieleen urheiluhistoriaa, Paavo Nurmi osallistui olumpialaisiin Antwerpenissä 1920 Pariisissa 1924 ja Amsterdamissa 1928, kahmien mitalleja mielin määrin.

Mutta nyt urheilu kysymys:
Nurmi voitti kultamitalliin myös 1936 Berliinin olympialaisissa, mutta missä lajissa ja miten?.
Kakku kahvit sille joka oikean vastauksen ensimmäisenä tietää.

Jospa tässä kattelis jospa se huominen olis vaikka vähän parempi päivä.

Urheilun historiaa,

Kun ei itse jaksa lenkillä käydä olen tutkiskellut hiukan Suomen urheiluhistoriaa, 
Nyt hiukan kauemmas historiaan kun -70  -80 lukuun, joihin aika useinkin nykyurheilua vertailen.

Ensimmäiset rata ja kenttäurheilukilpailut järjestettiin 27.9 1882
Kilpailijoiden piti ennen kilpailua fyysisen kehitykse ja sopusuhtaisuuden toteaamiseksi suorittaa tietyt vaatimukset ennen varsinaiseen kilpailuun pääsemiseksi.
Vaatimuksena oli kolme hyvin tehtyä kieppiä rekillä, sekä yhden virstan (1067 m) juoksu 4,½ minuttiin.

Varsinaisen kilpailun neljäsosa virstan (355,6 m) juoksun voitti voimistelun opettaja Hoffman ajalla 50 sekunttia, toinen oli ylioppilas Korhonen ja kolmas ylioppilas Hälberg.

Heh, ylioppilas oli aikanaan kova sana, mitenhän Riioon lähtijät, montako on rahvasta ja montako yloppilasta.

Kilpailua varten oli kelloseppä C.A Grub valmistanut kaksiviisarisen sekunttikellon, joka kilpailun jälkeen myytiin valtiolle ravikilpailuja varten.

Osattiin sitä herjaa heitellä ennenvanhaankin, 1956 Olavi Salsola oli useiden voittojensa jälkeen tokaissut "Tahtoo noista maalinauhan katkaisemisista tulla känsiä rintalastaan".

Suomalaiset tunnettiin aikoinaan kovakuntoisiksi ja sitkeiksi, jota todistaa tämäkin Islantilainen lakikokoelma vuodelta 1250 jossa sanottiin mm. 'Lainsuojaton on ajettava niin kauaksi kun Suomalainen hiihtää suksillaan'.

Niin no tämänverran historiaa tällä kertaa.