Vasaramies pienestäpitäen.

Sitä jotenki tulee toimeen yhden sairauden tai vamman kanssa, mutta kun sairauksia on useita tulee vaikeuksia. Itse sairastan dementiaa ja bulimiaa se on aika huono yhdistelmä. ahmii ruokaa hullunlailla, mutta ei muista oksentaa.. 

Sitä alkaa lihomaan aika rivakasti.

Pitäisi viitsiä lähteä lenkille tai hiihtämään,,, mutta kun on pakkanenkin.

Sotienaikanakin urheiltiin siellä jossain joukossa on isänikin.

Olenkohan minä saanut urheilukipinän siitä kun vaahtosammuttimen kokoisena vasaroin isäni palkintopytyt litteäksi levyiksi.
Harmittaa, ne sotienaikaiset pytyt olivat lyijyä tai tinaa joka oli päälystetty hopealla.
Pytyt olisivat historiaallisen hienoja, mutta tekemisenpuutteessa, uutta vasaraa testatessa tai muutenvain työharjoitteluksi tuli nekin vasaroitua.
Isä kilpaili sotienaikoihin ampumahiihdossa ja hiihdossa.

Omat urheilut ovat  lähinnä rajoittuneet postilaatikolla käyntiin.