keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Juoksu on hullujen hommaa.

Meikäläisellä alkaa olla lääkitys kohillaan, yhtään ei mennyt poskille.
Kyllä sen heti huomaa, olen aivan järjissäni.
Ainakin äänet päässäni sanovat niin....

Kävin tänään helmikuun ensimmäisen juoksulenkkini, 1 tunti 25 minuttia 15 kilometriä.
Oli kaunis auringonpaiste pakkasta 16 astetta. Ihmeesti se aurinko vain lämmitää vaikka on menossa kuukausista kylmin, aina kun tuli varjoinen kohta ilma tuntui paljon kylmemmältä.

Seuraavan juoksulenkkini varmaan juoksen jo näissä maisemissa. Tämä polku lähtee vajaan sadanmetrin päästä asunnolta, siellä Torressa, toivottavasti liikumiset pystyy tekemään kahdellajalalla. Eikä näin kun tässä 2008 otetussa kuvassa.
Kummasti lenkki veti lentokentän suuntaa.

3 kommenttia:

  1. Hyvä ku tuon vanhan kuvan laitoit näkösälle. Kepit pitää muistaa ottaa mukaan ja lääkekaappi.

    VastaaPoista
  2. Taiteilua keppien kanssa tuli 2008 harrastettua kämmeneet kipeänä, taisi sinä vuona kepit olla seuralaisina puolivuotta.
    Koko vuoden kepittömät kilometrit juosten jäivät reipaasti alle 300,
    Ensimmäinen juoksun yritys lokakuun loppupuolella, tarkoitus oli juosta radalla 1 kilometri 6 minuttiin:(odottelin tapahtuman olevan niin juhlallinen ja iloinen että juoksun päälle shamppanjapullot poksahtelevat ja naama ilosta loistaa),
    juoksin 800 metriä 7.20 eikä poksahdellut shampanjapullot, jos jotain nestemäistä näkyi ne oli kivun aiheuttamia kyyneleitä.
    Mutta niin vain juoksujalka siitäkin tuli.
    Ja lääkitystä kannattaa aina yritää säätää kohdilleen oli jotain vaivoja tai ei.

    VastaaPoista