sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kun ei mikään kiinnosta.

Eipä ole tullut blokiakaan päiviteltyä viikkoon, kun ei reenaile kisoja varten ei oikein mikään kiinnosta.
Olen kyllä tälläkin viikolla ulkoillut päivittäin, mutta kun lyhyimmät lenkit on alle kuuden kilometrin mittaisia ja vauhti etanamaista, täytyy todeta että alas on ihminen vajonnut kun niitäkin lenkiksi kutsuu.
No muuta mainittavaa ei viikkooni olekkaan mahtunut, mitä nyt hampaasta irtosi paikka, mutta sehän on kohdallani niin tavallista.
Paras kai vaipua muisteluihin.

----------------------------------------------------------------
Neljännesvuosisata sitten:
Se olisi viikkokatsauksen aika.
25.4-1.5 viikko no:17 vuodelta 1988

Paniikinpoikasta edelleen ilmassa, edellisen viikonlopun kisastartin jälkeen jalka oli vähintäänkin kipeä. 
Pystyin kyllä viikolla juoksemaan 95 kilometriä, mutta melkoisten kipujen kanssa, määrää paikkailin pyöräilemällä 73 kilometriä.
Sillä epäonnekkaalla Tunisian reissullani jossa jalkavaivan sain, osallistuin juoksukilpailuunkin matkana puolmaraton.
Voitin sarjani ja olin kolmas kokokisassakin, ajallani 1.09.34
Aikani oli hyvä, kisaviikollanikin olin juossut 186 kilometriä, helteisessä säässä.


Kisareissuni oli muuten aika huvittava, tai ei se tosin silloin niin huvittanut, paremminkin harmitti.
Siinä Soussen rantakadulla oli pitkin viikkoa järjestetty nuorison juoksukisoja, kysyin matkaoppaalta mitä kisoja siinä juostaan,

Ja jos aikuiset alkaa kisaileen tahtoo mukaan.
Opas kertoi että kyseessä on Tunisian koulujen mestaruus-skabat, etkä sinä niihin pääse.
Mutta hän oli kuullut Ruotsalaisoppaalta että lähikaupungissa viikonvaihteessa (2.4) juostaan puolimaraton, jonne täällä harjoittelemassa olevia Ruotsalaiskävelijöitä on menossa, niinpä hän hommasi tiedon kisasta minulle.
Niinpä sitten Lauantaiaamuna lähdin taksilla kohden Monastiria, bussivuoro olisi saanut aikataulun liian tiukaksi, ja olisinko löytänyt kisaaluetta kyllin nopeasti.
No kisapaikka ei aivan helpolla löytynyt taksillakaan, mutta aikaa oli riittävästi niin löytyihän paikka viimein.
Sittenhän homma alkoi luistamaan ihan kun elokuvissa, sain ilmottauduttua sarjaani M-35v, numerolappuni ja numerollani varustetun muovipussin varusteitani varten, ja ei kun verryttelyn jälkeen lähtöviivalle.
Juoksu kulki hyvin, juoksin 17 kilometriin kärkiporukassa, reitti oli aika tasainen, sää tuuleton lämpötila lähtöhetkellä 16 astetta, josta se kisan aikana nousi reilusti.
Maaliin saapuessani palkinnot luovutettiin välittömästi, sain hiukan suurikokoisen nahkatakin, ja virvokkeiden nauttimisen jälkeen menin numerolapullani hakemaan varusteitani....
Siellä pojat siirtelivät varustepusseja ja levittelivät käsiään...

Muovipussiani ei vain löytynyt...
Onnekseni minulla oli sellainen pieni vyötärölle asetettu pussi jossa passi ja rahani olivat, joten menetyspuolelle jäi vain reppu, paita, farkut ja vanha verryttelypuku.
Mutta matkabudjettini olisi kärsinyt liikaa jos olisin paluumatkanikin tehnyt taksilla, niinpä sitten matkustelin bussilla lyhkäsissä urheiluhousuissani liian iso nahkatakki päälläni, siististi pukeutuneiden Tunisialaisten joukossa kohden Soussea..
Silloin kyllä hävetti hirveästi.
Maailmalla ollessa tapahtuu, se oli sellainen retki.

11 kommenttia:

  1. Heh....videolle ois Kyl pitänny ehdottomasti saaha tuo takasintulomatka bussilla...

    VastaaPoista
  2. Moro. Täällä nyt paistaa ja välillä sataa. Ei oikein huvita mikään. Haravoin ja putsasin lähimaastoa, että oli roskaa ja paskaa. Suurin osa ihmisistä kyllä kerää koiransa jätökset, mut täällä Plassa on tosi paljon koiria, monella on kaksi tai kolmekkin. No eläimet on mukavia. Niitä ei voi syyttää. Jonkinlaiset siivoustalkoot on tulossa, kerätään vapaaehtoisia. Ja koululaisparat on aina joutuneet siihen hommaan keväisin. Mukavia päiviä sinne, ei sitä tarvi niin jaksaakkaan pitkiä lenkkejä. Nauti lyhyistä. Terkut siskolikka.

    VastaaPoista
  3. Huonosta kunnosta ei voi nauttia.
    Näin keväisin kyllä joka lenkillä vähintään yhteen koiranpaskaan astuu, talvella on niin helppo potkaista lunta jätöksen päälle ja jatkaa tyytyväisenä matkaa.
    Kesäisin koiranomistajat kyllä paremmin korjaavat jätökset.

    Joopa videoa olisi pitänyt saada.
    Arabi miehet kun yleensä pukeutuu mustiin suoriin housuihin ja vaaleaan kauluspaitaan, erottuvat jo normaalistikkin teepaita farkkuhousu meikäläisestä.

    VastaaPoista
  4. Tulipa mieleeni v.-88 huhtikuu, silloin ostin ensimmäiset juoksulenkkarit ja innostuin lenkkeileen pari, kolme kertaa vk:ssa. Syyskuussa kävin ensimmäisen kisani: puolimaraton aikaan 1.26.40. Seuraava kisa olikin vasta 2003 ja ennätys parani 2007 Oulussa muutamalla sekunnilla, sarjamme voitti Olavi Peura lähes 10 min kovemmalla ajalla.

    VastaaPoista
  5. Muistaakseni Oulussa 2007 aikaa meni muutama sekuntti alle 1.17
    Se tekee 19 vuoden takaiseen aikaan huononnusta n.23 sekunttia/vuosi.
    Elikkä n.1,1 sekunttia/km/vuosi.
    Sitä se vanhuus teettää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä oikeilla juoksijoilla se pitänee paikkansa.
      Meillä myöhään heränneillä ei oikein löydy vertailukohtaa. Nuorukaisena kovin tulokseni oli 24 pulloa keskaria 6 tunnissa. 60 vuotiaana ei enää menny yhtään pulloa, mutta juoksin 6 tunnissa yli 71km. Se puolikkaan tulos parani muutaman kerran Oulun jälkeenkin ja parhaaksi taitaa jäädä v.2011 Kempeleessä 1.22.23.

      Poista
  6. Se on hienoa kun tuloksia pystyy parantamaan viellä ikääntyessääkin.
    Minun pisiin hytämittainen lenkki taitaa jäädä hivenen alle 50 kilometriä.
    Kerran maratonin päätteeksi verryttelin viellä pitkään, kun se kisa ei tuntunut miltään.
    Nuorempan joskus alkon tuotteitakin tuli maisteltua, muttei koskaan päässyt mittaviin suorituksiin.

    VastaaPoista
  7. Juu, maailmalla sattuu ja tapahtuu. Tuossa on hyvä aikatavoite puolimaratonille, johon voi olla saumaa vielä lähitulevaisuudessa. Resepti on yksinkertainen, useammin ja kauempana pirtistä kun käy niin tulosta tulee. Mutta huomenna isketään sitten vapun kunniaksi Lohijärven virallisesti mitattu 5km! Hyvää Vappua!

    VastaaPoista
  8. Joo Aarno Ristimäki sanoi Seinäjoella SM maratonin jälkeen kun haastattelija kysyi että minkä harjoiotus medootin olet keksinyt kun viellä noin vanhoilla päivilläkin olet mitallikuntoon päässyt
    "Mitä useammin ja mitä kauempana kotoa mies lenkkivaatteissa nähdään, sen paremmassa kunnossa hän on".

    VastaaPoista
  9. Peiponen näkyy olevan kunnossa.

    VastaaPoista
  10. Joo hyvä avaus kaudelle,ja kesäkaudella arvatenkin vauhti vain kiihtyy.
    Hyvä Johanna!

    VastaaPoista