keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Historianlehtien havinaa.

Kun ei viitsi lenkilläkään käydä kun jokatoinen päivä, ei siitäkään riitä kertomista, niin muistellaanpa menneitä.
Minulla parhaaseen tulokseen pääsy on tapahtunut aina tasavauhtisella juoksulla, on sitten ollut kyse maratonista tai puolikkaasta.
Mutta on sitä joskus aivan mielenkiinnostakin pitänyt hurjastella,
ja katsoa miten käy.
Tässä Ruskamaratonilla 1991 alussa mentiin eikä meinattu.
Minunkin väliaikani kolmenkilometrin kohdalla oli alle 9.40!!,
Eli alle 2.16 loppuaikaan vastaavassa vauhdissa!.
Siinävaiheessa järki voitti, ja ajattelin ettei siinä hyvät heilu jos tätä vauhtia jatkan.
Vitonenkin kuitenkin tuli hiukan päälle kuudentoista ja puolenminutin.

Rundgrenin Jarmolla, Kähkölän Vesalla ja Määtän Artolla intoa vauhdinpitoon riitti paljon pitempään, vitosenkin taisivat tulla alta kuutentoista minuttin...
No hurjastelu maksattaa veronsa, pojat keskeyttivät myöhemmin.

Voittoon juoksi Portugalin Antonio Quelhas ajalla 2.32.37
Minä selvisin maaliin mutta loppumatkasta kyllä makselin ajanmuodossa alkumatkan hurjastelusta, aikani 2.36.01 ja toinen sija.
Kiirettä piti alussa tässäkin juoksussa 1993
Ensimmäinen kilometri mentiin kolmeen minuttiin, eli vähän päälle 1.03 puolikkaanvauhtia!.
Tässä juoksussa vauhdit tasaantui kyllä jo puolentoistakilometrin jälkeen radaltapoistuttua
Jarmon voittoaika oli 1.08.21 ja minun aikani 1.10.22

No nuorena voi kokeilla kaikenlaista, vanhempana kaikenlainen hurjastelu maksatta paljon suuremman veronkin.
Ei mutta nyt on taas palattava työn pariin.

2 kommenttia:

  1. On siinä tosiaan menty eikä meinattu! Hyvää läppää sulta tulee solkenaan. Jatka samaan malliin.

    VastaaPoista
  2. Olis vain paljon kivempaa sepostella tämänvuoden kilpailuista, mutta kun niitä ei ole.

    VastaaPoista