Hommahan meni niin, kun lähdin verryttelemään pistin autonavaimen verryttelypuseron vetoketjuttomaan taskuun, ja sieltähän se sitten putosi.
Ennätin ennen kisastarttia käydä avainta etsimässä, sitä kuitenkaan löytämättä.
Niinpä kisaan piti lähteä niisä varusteissa joita päällä jo oli, no se ei mikään ongelma ollut, mutta entä kisan jälkeen?.
Millä auton ovet auki?, Miten hakemaan vara-avaimia 100 kilometrin päästä kotoa?.
No lähdön aika juoksuun tuli, olin suunnitellut hölkääväni reitin aikahaarukkaan 1.45- 1.50 ilman kilpailutavoitteita, enhän enää harrasta kilpaurheilua.
Pari kilometriä siinä hölkättyä alkoi ottalohkossa niin kyrsimään auton avaimen hukkaaminen, että päätin rankaista itseäni.
Päätin että nyt juoksenkin kilpaa, vaikka päätyisin suorasääristen joukkoon, mikä tilanteen huomioon ottaen vaikuttikin toivotulta lopputulokselta.
En kuitenkaan raakalauta arkkuun vielä päässyt, maalivaate tuli ennemmin.
Aikani oli 1.35.12 jolla voitin kisan, ja yhtään lujempaa tällä kehollani ja kunnolla ei enää pääse.
Niin se vain on.
Viihderyhmäkin esintyi niin matkanvarrella, kun maalialuellakin.
Niin se minun avainjuttu päättyi onnellisesti.
Kisan aikana oli etsintäryhmä ahkerasti verryttelyreittiäni tutkaillut, mutta avainta ei vain löytynyt.
Lähdin kisan jälkeen vielä itsekkin kiertämään verryttelypolkuani, ja ihmeiden aika ei ole ohi, se avain löytyi.
Kyllä minulla pääsi helpotuksen huokaus, eikä enää harmittanut vaikka se suorasääristen porukkoihin liittyminen viellä tältäerää lykkääntyikin.
Olihan tuo mukava ajella autolla kohden kotia.
Huomenna ohjelmassani on auton vara-avaimen, (vai pitäisikö panna useampi) kätkeminen auton ulkopuolelle, sekä vaatturin hommia, vetoketjut verryttelypuvun taskunsuihin..
On pentele jämpti näin.
Tuliskohan tuosta juoksureitti: Muutama kuva viimevuoden kisasta:
Älä velihyvä itseäsi juokse lautoihin, ota iisisti.
VastaaPoistaMe juutuimme loppulomaksi Plaan, sillä Anni sai viruksen, joka on vienyt voimat tytöstä. Ehdimme sentään käydä Tlassa, Mlissä ja Luumäellä. Tulehan käymään. terkut kaikilta. siskolikka.
No mutta ko jatkuva säheltäminen ottaa ohimoon.
VastaaPoistaMiten se kaikki tekeminen vanhemuuten menee pieleen.
Vastakin kävin panemassa kahvin kiehumaan, ensin kaadoin kahvin suodattimeen, minkä jälkeen hölmönä ihmettelen suodatinpaperi kädessä.
Onhan ne autonavaimet ollu ennenki hukassa kisareissulla...hah hah! Miesväellä kaatu juoksut korkeaan kympin jälki-ilm. hintaan. T. S-M
VastaaPoistajoo mieki jouvuin sen kalliimman maksun maksamaan kun odottelin että jos tulee vesisateet niin en lähde.
VastaaPoistaJoo muistan tapauksen, avaimissa pitäisi olla semmoinen avaimenperä joka vastaa kun sille huutaa.
Tökkii se joskus meillä nuoremmillakin... ja vielä pahemmin tuo juoksu. ;) Toista se oli Kettusella, ku kultamitalin 3000m ej. nappas. Hattua päästä!
VastaaPoistaMullakin kävi joskus sama moka , avain auton sisällä jne... Päätinpä sitten piiloittaa avaimen auton ulkopuolelle. Vuosien jälkeen kun möin auton katoin missä kunnossa vara-avain onkoon huomasin, että sellainen parin sentin suola möhkäle se sitten oli. Olisi sillä ollut aika vaikea ovia avata. Että tällä lailla.
VastaaPoistaNo onnittelut lisäpytingeistä ja mukava huomata, että lipsuu Se homma muillakin...heh. Mukava ois Uunonki ollu läpsytellä mukana...Hyvä, että avaimet käyty...Tervettä elämää sinne pohjosen pojille ja tytöille.
VastaaPoistaOona Kettunen,lahja Suomen urheilulle.
VastaaPoistaKatsokaapa kuinka kauniisti hän juoksee, ja se on niin helpon näköistäkin.
Täytyy avain säilöä sitten hyvin rasvankanssa tinapaperiin ja alumiinikoteloon.
Suurin ongelma meikäläisellä varmaan on se että löytääkö sen jos tarvitsee (ja kyllä varmmaan tarvitsee)
Se dementia.
Kun kaikki on aina hukassa, homma ei onnistu ja muutenkin vastustaa kyseesä on meikäläisen normaali tilanne.
Ja sitä pitäisi kutsua ihanaksi elämäksi.