Vanhenemisessa ei ole muuta hyvää kun se ettei voi nuorena kuolla.

Ilmat ovat olleet suhteelisen viileitä mutta eilen pääsi jo lenkillekkin lyhkäsissä kamppeissa, oli aurinkoista ja lähes tuuletonta.
Lenkki jäi alle kymmenen kilometrin ja välillä piti pitää puolentunnin juoksutaukokin, eivain jaksanut.

                    Noin tyynenä luonnonpuiston järvenpinta eilen näkyi.

Tänään lenkki ei kun lyheni,  juoksua tuli enää viisi kilometriä.
Kauppareissullakin sitten tuli kumma tilanne, kauppaan mennessä silmät ei tarkentaneet, tai eivät reakoineet valon muutokseen.
Kissan kokoisilla kirjaimilla merkittyjä hintojakaan ei nähnyt, ja pian tuli niin paha olo että oli poistuttava ulos istuksimaan.
En tiiä mistä johtuu, pumpusta kai, vaikka on minulla aika kova flunssakin päällä.
Huomenna olisi yksi pelle kisa, saa nähdä pystynkö osallistumaan.

          Tämän päivän auringonlasku asunnon kattoterassilta katsottuna.

Kaikki luonnollinen on hyvää. Mikäpä on luonnollisempaa kun kuolema vanhukselle.