enkä kitarakauppaakaan mistään löytänyt.
Niinpä jouduin skalpeeraushommiin, Kiinalaisin vehkein (uusi vereetön tekniikka).
Kun täällä ei oikein noita liehulettejä, ilman rokkitaustaa hyvällä katella.
Aamulla juoksentelin sitten tuolla rantamaisemissa puolitoista tuntia, eikä tukka ollut silmillä yhtään.
Välillä istuskelin ja ihmettelin muuten vain, leikitin kissanpentuja majakan luona ja ottelin valokuvi.
Kaikenlainen tällainen kuljailuhan on kuntoilijoille sallittua lenkilläkin.
Tosi urheilijallehan se on suorastaan harjoituslenkin häpäisemistä,
jos juoksulenkillä turhatakia pysähtelee.
Iltapäivällä käveleskelin kaupungilla, ihan vain kun oli niin kaunis ilma.
Kaikenlaisia patsastelijoitahan rantakadulla oli, euron toivossa.
Voin sanoa ettei se aivan helppo homma ole seisoa täysin liikkumattomana, kun patsas päivät pitkät.
Ei olis minusta moiseen hommaan, tulis selkä kipeeksi.
Jeee, takkutukat vaviskaa. Kohtahan se Uunokin tulee niin skalpeerataan hänenkin pää samaan muotiin, tiijä miten vauhti paranee.
VastaaPoistaSanosin, jotta alkaa olla jo ylivoimanen homma ja aikalailla myöhästä....heh...kalju on jo niin kovasti laajentannu alaansa, että tukkaa ei leikattavaksi asti enää löyvy, eikä kiillotuskaan auta...on kokeiltu...leukaperät on kyllä joulukuussa reenattu huippukuntoon, mutta epäilen, että vauhti ei oo parantunnu, vaan päinvastoin. Kärvistelemisiin...
VastaaPoistaNiin kaljut kiiltäen kohti uusia seikkailuja.
VastaaPoistaMutta pikkasen harmittaa tuo rokki staran uran jäänti haaveeksi, tukan kasvustahan se varmaan oli kiinni.