Aamupäivän lenkilläni tosin ei lämpötila ollut vielä 15 astetta korkeampi, mutta aurinko paistoi eikä tuullut.
Päivänmittaan pieni pilvilautta ohitti Rovanieman ja sen jälkeen auriko on paistellutkin täydeltä terältään.
Ei varjolämpötilat ehkä aivan 20 asteeseen nousseet, mutta kun ei tuullut ja aurinko paistoi tuntui ihan kesältä.
Niinpä intouduin iltapäivällä yrittämään viellä toistakin lenkkiä, kun ihan hihattomassa ja lyhkäsissä urheilusortseissa tarkeni.
No niin 4 kilometriä jaksoin juosta, mutta oli kuitenkin kiva käveleksiä takaisin kotia kun ei palellut.
Olen tuonne olli testaa sivulleni tehnyt pienen yhteenvedon noista mittari testeistäni.
Itselleni tuli suurena yllätyksenä se että tuo matkan näyttötarkkuus oli noin hyvä, silloin kun mittarit osoittivat kohden taivasta,
ja kuinka paljon se mittarien tarkuus kärsi kun mittari oli normaalisti ranteessa.
Tietysti ranteeseen sijoitetulle mittarille vartalo asetta esteen kaikkien sateliittien näkemiselle, mutta myös se jäi vielä askarruttamaan onko käden heiluriliikkeelä vaikutusta tuohon mittaustulokseen.
Pitää sitäkin joskus testailla.
Viikonlopulle on Helsingin suunnille lupailtu jopa 30 asteen helteitä, pitäisiköhän lähteä varmistamaan tällekkin kesälle edes yksi hellerajan ylityspäivä.
Jaksaisitko kirjoittaa lukijoille jonkinlaisen lyhytleikkauksen urastasi juoksijana. Vuosi 1974 sitä-ja-tätä 1979 tuota 1981 xxx jne.
VastaaPoistaMietin monesti lukiessani silloin tällöin blogiasi, että mikä mahtaa olla suhteesi juoksuun tätä nykyä syvällisemmin. Terveys tuo rajoitteita, mutta psykologisesti. Onko juoksu vielä miten tärkeää jne.
Oma juokseminen on Tammikuun jälkeen ollut vaikeampaa, ei vain oikein jaksa ja juostessa tai oikeastaan sen jälkeen on ollut jonkinlaisia rintakipujakin.
VastaaPoistaVälillä myös on yöllä pitänyt nousta välillä ylös, aukoa ikkunoita yms. kun on tuntunut siltä että hapesta on pulaa.
Sehän se tässä vaikeaa onkin, kun mitä vähemmän itse voi juosta, sitä tärkeämpään asemaan elämässään sen juoksemisen asettaa.!!!
Lähes kaikissa lähialueen juoksukisoissahan olen tapahtumaa seuraamassa, ja kokoajan elättelen mielessäni että olotila vielä tästä paranisi ja itsenikin lähtöviivalla näkisin.
Tavoitteenihan on kuitenkin Ruskamaratonilla numerolappua sovitella rintaan, ja jokin matka käydä kiertämässä, edes sillä vauhdilla mitä tätä nykyä koneesta irtoaa.
Olen kyllä joskus ajatellut kirjoittaa miten elämässäni olen juoksemisen kokenut, sillä lailla elämän kokonaisuutena, niin ilossa kun surussa, vastoinkäymisissä ja parempina aikoinakin.
Mutta vielä olen sen kovin syvällisen painumisen elämän syövereihin tuntenut liian henkilökohtaiseksi.
Muutenhan noin tuloksellisesti en koskaan ole urheilua elämässäni pääasiaksi asettanut, no ehkä tuo kokeilu 2007 meni tulosurheilu elämän tärkeimpänä asiana teemalla.
Juoksu on myös ollut sellaista sielunhoitoa, ikävien aikojen eteenpäinviennissä, ja asioiden mielessä käsittelyssä oiva apuväline.
Asioita on mielessäni ollut helpompi käsitellä juostessa ja itsensä ihan väsyneeksi juoksun jälkeen muut asiat ovat tuntuneet paljon vähäpätöisimmiltä, tai vääjäämättömästi elämään kuuluvilta, eli myös terapianakin juoksu on elämässäni oman paikkansa ottanut.
Tulosurheiluna eri vuodet ovat menneet sen mukaan kuinka paljon töitä, mikä on ollut terveys ja vamma tilanne ym. sellainen on ollut määräävä, mitään suunnitelmia tai harjoituksellisia teemoja en ole koskaan asetellut.