Kävin tänään Ounasvaaran ulkoilureittejä hölkkäilemässä hieman vajaan
18 kilometriä.
Miten ihmeessä se voi olla niin vaikeaa..
Eihän sitä ennen nuorempana ja terveempänä edes huomannut lenkillä käyneensäkään jos matka jäi alle kahdenkympin.
Ei se vissiin nykyään ole nuoremmilla täyspäiväurheilijoillakaan homma helppoa.
Krista Pärmäkoski tyytymättömänä viimetalven hiihtotuloksiinsa, ilmoitti että harjottelua lisätään radikaalisti.
Suunta on oikea, mutta, mutta..
Eihän 100 tunnin lisäys ole kun 16 minuttia päivää kohden, todella radikaali muutos.
Eikä se 830 tuntia vuodessa tunnu muutenkaan nuorelle ammatti urheilijalle mitenkään kummoiselta saavuttaa.
Mutta tänään paistaa aurinko, ei niitä lämpöasteita kuitenkaan ole kun 15,
ja tuulikin puhaltelee ihan riittävästi.
Tunti määrässä se on 13.7 % lisäys. Määrähän yksistään ei ratkase kaikkia vaan harjoittelun oikea rytmitys ja sen nousujohteisuus tuo kunnon paremmaksi ja vieläpä oikeaan aikaan.
VastaaPoistaNiin ei määrä yksistään, mutta ei ole Suomalaiset juhlineet ei hiihdossa ei juoksussa, liekkö se rytmityskin ollu päin ptä..
VastaaPoistaNiin se ratkaiseva tekijä huipulla lääketiede
VastaaPoistaNäyttihän Krista eilen ja yöllä vetelevän lenkkiä oikein sekä venlojen että jukolan viestissä. Ei Taija montaa kaveria pystyä samhan?
VastaaPoistaNiin minä vertaan täyspäivä ammattiurheilijoita aina maailman huippuihin, ja siellä menestymiseen.
VastaaPoistaOnhan toki laji kun laji Suomenhuipullakin oleva kovakuntoinen, ja erikastiin kuuluva kun tavallinen tökkijä.
Mutta maailman huippujen joukossa Suomalaisesta kestävyysjuoksijasta ei puhuta, jos ei urheilun historiasta keskustella.
Hiihdossa huippuhiihtäjiä maailmassakin on vain murto osa juoksuun verrattaessa, joten satunnainen mitallituntuma, ja vakiosijoitus kaukana poodiumipaikoista antaa kyllä aihetta harjoittelun tehostamiseen.
Mutta tosiaan vertaan aina ammattiurheilijoita maailman huipputasoon, ja harrastetasollahan innostun useinkin kehumaan jotain kyläkilpailujenkin osanottajaa malliin, "olihan xxx juossut mahtavasti, tai tyyliin ons xxx kovassa kunnossa.
Tuossa eilettäin tuli taas kerran Paavo Nurmesta kertova dokumentti. Siinä ihmeteltiikin miksi suomalaiset olivat 20-30 luvulla niinkin ylivoimaisia kestävyysjuoksuissa. Ehkä suomalaiset tekivät silloin jotain oikein, jota muut eivät ymmärtäneet tehdä. Henkistäpuolta ei voi koskaan vähätellä kun aletaan ratkomaan mitalijärjestystä. Kuka pystyy siirtää parhaiten väsymyksentunteen syrjään. Siinäpä pohittavaa.....
VastaaPoistaNurmen Pate oli kova poika, samon kun Klehmaiset, Ritola ym.lähes vuosisata sitten.
VastaaPoistaTänäpäivänäkin taistelisivat SM mitalleista tasapäisesti nykyjoksijoiden kanssa,,
Että jotain on pielessä urheilijoiden systteemeissä.
Hiihto lajina kestävyys ja voimaa vaativa, pikkusen tosiaan eri kategoriassa kun pelkästään juokseminen.
VastaaPoistaMutta olin keväällä katselemassa/juottamassa Lontoon maratonilla ja kaverini jäljessä maaliin tallusteli F1 mailmanmestari Sebastian vettel ajalla 2.52. Ei kaikki automiehet niin rapakuntoisiakaan ole. Ehkä riittävä ratin kääntöön vaikka kahden tunnin kisaan jossa lämpöä voi olla 35 astetta.
F 1 kuskien joukossa on paljonkin kuntoilijantasoisia juoksijoita.
VastaaPoistaKuljettajan painon nousu kilollakin aiheuttaa jo tallintaholta kehoituksen tarkkailla painoa.
Valtteri Bottaskin juoksi Helsingissä 38 minutilla alkavan kympin viiko sitten.
Niin ja Torniossa 13v poika kympin jotakin 33-34min.
VastaaPoistaSe oli mahtava suoritus ja vaikka poika on vasta 13 vuotias lenkkien pituus vaihteli 6 - 2 0 kilometriin.
VastaaPoistaNykyään se 20 km on tuonikäisillä harvalla juostuna, saatikka kuuluu harjoitusohjelmaan.
Mutta vauhdissa se sitten näkeekin kun on harjoteltu, oli muuten Luusuan Ari tiukilla pojan kanssa, vaikka eikös se Ari ole kuitenkin hiihtäjissä niitä parhaanpuoleisia juoksijoita.
Jos tarkkoina ollaan Luusuan Arin ja sen pojan juoksun aika oli 35.30 luokkaa. Sekin on kyllä kova aika. Ite muistelen nuoruuttani kun olin 14 v. Silloin oli iso joukko juoksijoita jotka juoksivat kovaa. Parhaat 1000 m 2.40 pintaan. Heistä ei sittemmin kuultukkaan paljoa sen jälkeen.
VastaaPoistaJuoksijan tulisi panostaa harjoitteluun 17-19 ikäisenä. Sitä ennen juostuilla tuloksilla ei mielestäni ole paljoakaan merkitystä.