Tehtiinhän Kalevankisoissa Suomenennätys ja MM-kisarajan alituksiakin, mutta eniiten itseäni innosti nuoren Alisa Vainion juoksut.
Kauniisti juosten täysin oman kuntonsa tuntien ja vauhdinjaot halliten, SM kultaa ja hopeaa.
Toki muistan että Anne-Mari Sandels juoksi aikoinaan vielläkin vauhdikkaammin 17 vuotiaana, mutta todellinen kestävyysjuoksijalupaus on Aliisakin.
Lappilaisista Johanna Peiponen juoksi kuntonsamukaisesti kahteen mitalliin omalla taktiikallaan.
Johannan askeleeseenhan ei oikein rytminmuutokset ja kirivaihteet onnistu, joten ainoa oikea taktiikkahan on yrittää huolehtia että matkalla mennään riittävän lujaa.
Itselläni tänään tuli viikon pisiin juoksulenkki tosin vain 17 km, eikä viikkokilometreilläkään kannata kehuskella (45 km).
Että tämmöstä...
Taktiikka voi olla mikä vaan Johannalla ja siitä saatava tulos, mutta käyttäytyminen kisan maalissa oli sellaista mikä ei enää sm-tasolla ole järkevää, jos yleensä millään tasolla.
VastaaPoistaItse en koskaan syyllistynyt moiseen ylimielisyyteen, koska arvostin muita kilpailijoita ja heidän tekemänsä työn määrää niin paljon, että otin urheilun vain urheiluna ja suljin kaikki negatiiviset tunteet pois kisan jälkeen, purkaakseni ne myöhemmin harjoittelussa positiivisella tavalla ja kehittyäkseni sen kautta.
t. ex-urheilija, nykyinen yliopisto-opiskelija.
Olen samaa mieltä siitä että urheilija voi omalla käytöksellään tehdä itselleen suuren palveluksen niin yleisön, kanssakilpailijoiden kun sponsoreiden silmissä, tai sitten ei.
VastaaPoistaNäissä kisoissa esim: Jarkko Järvenpää vitosen voiton jälkeen, täyttä hymyä ja positiivisuutta, sellaista on aina kiva katsoa.
Kuten yleensäkin iloisia ollaan myös toisten onnistumisista, sillä saman harrastuksen parissahan niin hyviä kun huonompiakin päiviä koetaan.
Talviurheilussa esim: Kaisa Mäkäräinen ei turhia selittele, ja on iloisen positiivinen ilmestys, näin ollen on myös kaikkien kilpakumppaniensa suosiossa, puhumattakaan meistä katsojista, eikä sponsoreista ole pulaa.
Todellakin, Jarkko Järvenpää on urheilija josta kannattaa ottaa mallia, positiivinen asennoituminen jota toivoisi enemmänkin nähtävän tuolla tasolla. Vauhtia löytyi lopussa sen verran että alittaa vielä kevyesti 14 minuuttia tällä kaudella.
VastaaPoistaPeiposen taso on jotakuinkin tuossa eikä enää kehity, ainakaan jos taktiikkaan/juoksun taloudellisuuteen ei panosteta tulevina vuosina. Se tekniikkahan on erittäin raskas koko kropalle kun väsymys iskee, ja näkeehän sen ilmeestäkin jo. Vainio sen sijaan juoksee äärettömän taloudellisella tekniikalla eikä siten väsyneenäkään meno ole raskasta ja lantio pysyy ylhäällä koko ajan, ja sitä kautta vauhtia on helppo kiristää vaikka vähän hapottaakin.
ex-juoksija