Tänään hiihtelin 12 virstaa.

Eilen lueskelin Erkki Vettenniemen kirjaa Suomalaisen kestävyysjuoksun historia.
Entisinä aikoina 1800 luvulla ja vielä 1900 luvun alussa, juokseminen pelkän juoksemisen tähden ei ollut soveliasta aktiviteettia itseään kunnioittavalle ihmiselle.

Niinpä sitten eilen jätin käymättä lenkillä, kun se juokseminen olisi ollut ristiriidassa aikuiseltaihmiseltä odotetun käytöksen kanssa.
Tänään huomasin että enhän minä itseäni kunnioita, joten kävin tunnin hiihtämässä. Lisäksi varasin tänään kuukaudeksi kuntosalikortin tuonne Kunnon paikkaan, joten sielläkin pitäisi yrittää käydä.

Muuten on aika mennyt lähinnä kukkapenkkejä kaivellen.
Ne saattaa kuuleman jotkut piilotella toisten kukkapenkkeihin ihan 65 000 euron rahakasoja.
En ole vielä omista kukkapenkeistä löytäny latin latia.
Mutta tuolla kaupungilla käydessä, joku viron Veki lykkäs tuollaisen raskaan muovikassin käteen.
Kotona huomasin että sielähän oli 447 000 euroa riihikuivaa seteliä.
Olisikohan tämä pitänyt salata ihan maailman tappiin..



Tässäpä teille  Helsingin yliopiston voimistelulaitoksen johtajan Viktor Heikelin juoksuohjeet 1880 luvulta.

"Käydään rivakasti pari, kolme virstaa ja koitetaan sitten virkalleen juosta takaisin, suljetuin suin niin paljon kun mahdollista pidättäen hengitystä. Niin pian hengitys käy kiivaaksi, taikka pistosta eli sydämen tykytystä rupeaa tuntumaan, herjetään juoksemasta ja astutaan varpaisilla siksi kuin läähätys taukoaa, juostaan kappaleen matkaa j.n.e. Vasta sitten kun ollaan päästy niin pitkälle, jotta voidaan juosta kokonainen virsta virkalleen ravissa, koetetaan lisätä vauhtia".

Heh, heh, virsta on muuten 1068 metriä.