torstai 16. helmikuuta 2017

Ei elämä helpoo ole.

Ei elämä helppoa ole, ei ainakaan 'huippu-urheilijan' elämä.

Kun tein lähtöä Suomeen Torreviejasta, se laukun pakkaus tuotti taasen ylipääsemättömiä vaikeuksia.
Kun tulen Torreen laukkuni painaa 12-15 kiloa, ja mukana on vähintään kaksiparia urheilujalkineita ja muuta vaatetavaraa jotka tulevat jäämään Espanjan jätehuollon harmeiksi.

Mutta se poislähtö, laukun painoraja 20 kiloa, se ei tunnu millään riittävän.
Niin nytkin, vaikka kuinka teki karsintaa mukaanpääsevissä tavaroissa painoksi jäi 22.4 kg. Pokallit ovat raskaita.
Nyt lentoasemalla vedettiin tarkkaa linjaa, kaikki 20,5 kiloa ylittävät laukut sai tuomion. Liiat kilot pois!.
Niinpä peuran pöljäpoikakin teki laukun uudellen pakkauksen.
Kaksi ja puolikiloa roskikseen, vaikka kuinka sydäntä raastais.
Lisämaksujahan minä en ala maksamaan.

Johtopäätös tästä oli se että täytyy lopettaa reenaaminen, tai kisoissakäynti.
Tai sitten kieltäytyä palkintoja vastaanottamasta.
Tämmöisenä 'huippu-urheilijana' matkustus käy vaikeaksi.

No nuo rahapalkinnot on helpompia, rahat oli tälläkertaa napsahtaneet täysmääräisenä tilille.
Nyt vain pitää miettiä mitä niillä tekee..
No auto täytyy laittoo ja kiertää vähän maaailmoo.


Kun viimein koneeseen olin kevennetyjen laukkujeni kanssa päässyt, Espanjan rannikkoa saikin katsella ylhäältäkäsin.


Muutaman tunnin lennon jälkeen auringonlaskua voikin katsella yläilmoista.

Viimein pulitoista vuorokautta matkusteltuani olinkin kotimaisemissa.
Hommaa ja kiirettä on piisannut.
Yksi homma on aina auton saanti liikenteeseen.
Ennen lähtöä akku täytyy irroittaa ja tuoda lämpimään, ei se pojoisen pakkasissa kolmeakuukautta ilman latausta pärjää.
No kaikkihan tietää mikä on ruuvien oikea kiristysmomentti, sehän on niin kireälle että napsahtaa, ja sitten puolikierrosta takaisinpäin.
Niinpä nytkin väänsin akunkengän poikki.
Sitten onkin vuorossa kankihommia, kaikki neljä rengasta oli vannetta myöten kirkkaan jään sisässä.
No onnistuin kankihommassa kiitettävästi, yksikään renkaista ei hajonnut.

Sitten olikin etsittävä uusi nettiyhteys jotta saa auton taasen otettua uudelleen käyttöön, ja makselemaan muitakin laskuja.
Oli verotoimistossakäyntiä, olivat ennakkoverolappuja lähetelleet, eläkeläiselle..

Nyt kun kaikki elintärkeät asiat on taasen saanut hoidettua suunilleen mallilleen, onkin taasen takki niin tyhjä että voisi vaikka lähteä lomalle.

Kelithän täällä oli aivan lauhat nollantuntumassa, mutta aurinko ei ole näyttäytynyt.
Totutteluksi kävin tänään jo 13 kilometriä hiihtelemässä, eiköhän tämä tästä.
Ja pakkohan se on, rantakiviltä ko kattoo, se joki on perkele jäässä.
Ei sinne voi hypätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti