tiistai 11. huhtikuuta 2017

Hiihto kulkee jälkijunissa.

Olisiko hiihtourheilunkin aika siirtyä näille vuosikymmenille?.
Hiihdossa nuo hiihtomatkat ovat naisilla lähes puolitettu miehiin verrattuna, miksi?.

Näin oli juoksuurheilussakin aikoinaan:
Ihminen käveli kuunpinnalla jo 1969, mutta vasta 1988 Soulissa naiset saivat juosta ensimmäisen kerran 10 000 metriä olympialaisissa, sitä ennen pisiin ratajuoksumatka naisilla oli 3000 metriä.
Ensimmäisen kerran naisilla oli olympialaisissa maratonjuoksu 1984 Los Angelesissa, kilpailun voitti USA:n Joan Benoit ajallaan 2,24,52

Naisten maratonjuoksulle oli käsittämätöntä vastustusta vielä 1967 kun Katherine Switzer oli juoksemassa Bostonin maratonia, jonne hän oli päässyt ilmoittamatta etunimeään ja sukupuoltaan.


No tältä se sitten näytti kun kilpailun toimitsija Jock Semple yritti häätää Katherineä juoksusta karjuen, "painu hemmettiin täältä ja anna tänne ne numerot".
No vuonna 1972 naisetkin saivat juosta Bostonissakin ihan luvankanssa.
New Yorkin maratonille naiset olivat saaneet ensimmäisen kerran osanottooikeuden 1971.

Jos vertailee naisten ja miesten maailmanennätyksiä, esim. 800 m  / 1500 m / puolimaratonin ja maratonin matkoilla, prosentuaalisesti se näyttää tältä:
Miesten aika parempi naisten aikaa:
800 m            10,92 %
1500 m          10,46 %
Puolimaraton   9.95 %
Maraton           9,21 %

Ero miesten ja naisten tuloksissa pienenee, mitä pitempi matka.
Tästä päätellen, pitäisiköhän se paremminkin miehille olla lyhemmät matkat kun naisille?.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti