sunnuntai 3. syyskuuta 2017

16200 Askeltani Levillä.

Tämän vuoden kotimaan kilpailukauteni on avattu,
ja ilmeisesti samalla myös päätetty.
Lähdin juoksemaan Ruskamaratonille aivan vain sen takia kun,
 'Tie tykkää kun sitä juostaan'.

Perjantai iltana pitkään mietin että kumpaan matkaan ilmotaudun, kympille vai puolikkaalle.
Tiesin että kympistä kyllä jotenkin selviytyisin, mutta puolikkaalla pelkäsin kipeytyykö polvi pitkissä alamäkiosuuksissa.
Viimein päädyin siihen että puolikas on matkani, koska olen aina Ruskamaratonilla joko puolikkaan tai täydenmatkan taivaltanut.
Kympin juokseminen olisi tuntunut luovuttamiselta vanhuuden ja vaivojen edessä.
Ratkaisu oli aivan oikea, pumpun ja polven puolesta juoksu sujui ilman ongelmia, joskin maaliintulon jälkeen rintaa puristi ja näkökykykin oli sellainen että ihmiset näki vain sellaisina hahmoina.
Mutta jälleen kerran viikatemies ei mukaansa huolinut.
Ennen kilpailua olin ajatellut että sellainen 1.40 alitus olisi tällä harjoittelulla jo hieno tulos, aikaani 1.36.37 olen täysin tyytyväinen ja hiukan yllättynytkin, ja irtosihan sillä kolmas sijakin sarjassani.

Tässäpä hiukan perustietoa omasta juoksustani.

Tässä kuva täydenmaratonin lähdöstä 300 metrin juoksun jälkeen,
nopeimman nais ja miesjuoksijan osalta.
    Mr. Ruskamaraton Teppo Ronkainen, Jussi Pietikäinen, Anni Hemminki.

Tulokset:      Muutama kuva maratonin lähdöstä:       Näin Levillä:

Kiitokset ONMKY:n seuralle ja kisaporukalle kivasta kisaviikonlopusta.

51. Oulun juoksu juostaan 23.9

6 kommenttia:

  1. Mie olin kyllä huolissaan kun näin ollin viivalla.seurasin Ollia 3km.Ajattellin taas se menee omia menojaa. Kyllä näin kokoajan kaukana punaisen puseron. Kääntöpaikan jälkeen ajattelin jos alkais juokseen kovempaa. Niin ollin selkä alkoi pikku hiljaa lähestyä,mutta hitaasti loppusuoralla vasta ohi.Sitten huolestuin Olli piti kättä sydämessä.Ajattelin taitaapa taas selvityä.Suojelus enkeli oli mukana.Mukava juoksu oli.

    VastaaPoista
  2. Semmosta se on, elämän loppupuolen kulkijan taival.
    Ei siinä paljon tossu nouse.
    Juostessa ei mitään ongelmia, paitsi tietysti ettei kuntoa ole, eikä tehoja vuotavassa pumpussa.
    Maaliintulon jälkeen, jotain rytmiongelmia.
    Mulla kun nuo rytmihäiriöt ovat sellaisia että lyö muutaman kerran, ja sitten pitää pitemmän tauon, ei vuotava pumppu ennätä yläkertaan toimittaa happea riittävästi,
    Meinas vintti pimetä, näkökykykin meni sille tasolle että vain hahmoja erotti.
    Positiivista, polvi ei haitannut juoksua yhtään,
    Nyt vähän aristaa.
    Kiva kisa ja hyvä sää,

    VastaaPoista
  3. Itselläni olisi ollut maailmanluokan pumppu, mutta ei yhtään luonnetta. Se iso kone kun ei vaan riitä, tarvii myös luonnetta tässä lajissa, eikä itsellä sitä kyllä yhtään ollut. Kun hapottaa ja väsyttää, niin silloin ne vasta kovimmat erottuu, ne jotka jaksaa vuodesta toiseen tehdä kovaa perustyötä.

    VastaaPoista
  4. Pirusti se kestävyysurheilu vaattii ulkoiluakin.
    Minustakin kotisohvalla on mukavampi makailla ja valittaa huonoa ulkoilusäätä.

    VastaaPoista
  5. Tosiaan jos juokseminen olisi helppoa, Levilläkin olisi maratonille osallistunut toppatakki kansaa.. Mutta toisin kävi, ajokoiria ja kovasti ulkoilutettuja.

    VastaaPoista
  6. Niin jos se helppoa olisi herrat sitä tekis, ja tavalliselle tossunkuluttajalle maratonin juoksu olisi kiellettyä, no ainakin kauluksiellinen T-paita olisi pakollinen,

    VastaaPoista