maanantai 26. helmikuuta 2018

Sotilaalisella varmuudella.

Tänään olimme tuolla Alcantarilla juoksemassa hyvinjärjetetyssä kisassa.
Matkana oli 14 kilometriä kierrellen kaupungin katuja ja pistäydyimme myös lentokentän kiitoradalla noin kolmen kilometrin matkan.
Sää kisapäivänä oli lämmin ja aurinkoinen, aamulla kisapaikalle tullessa tosin lämpöasteet olivat vielä alle 10 asteessa.


Uuno kävi alkuverryttelyksi hyppäämässä laskuvarjohypyn.


Ennen juoksus kävin katselemassa palkintopatsaita, ja siinä tuli ajatus että tuollaisen laskuvarjosotilasta esittävän patsaan minäkin haluaisin, olivat niin erinlaisia normaaleihin pyttypalkintoihin verrattuna.

Tervetuliais bolsassa oli tavaraa ja syötävää mielin määri, mm. kaksi T-paitaa, kolme reppua, erinlaissia syötäviä ja juotavia, elikkä tavaraa paljon enemmän kun osanottomaksun verran, Espanjan hinnoillakin laskien.

Sitten kisavarustus päälle ja verrytelemään.


Tässä meidän autokunnan juoksijat Jukka, Kauko ja minä, taustalla sitikka joka uunon ohjastamana meidät oli paikalle kuljettanut.

Verryttelyn jälkeen lähtökarsinaan, ja vielä ensimmäiseen niistä, joten lähtömerkin tultua tuli vauhtia pidettyä vähän liiankin kovana ettei toisten jalkoihin jää.
Juoksu oli kohtuullisen vaikeaa koko matkan, ja eteenkin loppupuolen ylämäessä tuntui jo lähes kalmankalpeus hiipivän olemukseen.
Se ei vain tuo pumppu enää mitenkään jaksa tehtävästään suoriutua, kun juosta pitäisi.

No aikanaan minäkin maaliviivan saavutin, neljä ja puoli minuttia Kaukon maaliintulon jälkeen, Kaukon voittaessa sarjansa.

Maaliintulon jälkeen, ja muutamien mehu, kalja palauttavien jälkeen menin katselemaan tulostaulua, olisiko se patsaanmetsästys onnistunut.
No nimeni löytyi 65 sarjan kakkostilalta, joten patsaan metsästys päättyi ihan hyvin.
Jukka oli sarjassamme nelossijalla.
Hanne myös voitti sarjansa, joten jälleen Suomi pojat ja tytöt menestyivät sarjoissaan hyvin.

Osanottajien määrä kisassa on rajoitettu 2000 juoksijaan, eikä siitä määrästä taittu paljoakaan alle jäädä.


Palkintojen jakoa ododellessa, mustat 'rakkarilasit' olivat paikallaan kirkaassa auringonpaisteessa.

Oma aikani oli 1.01.04 joten aikaa juoksussa kului, mutta ei kuitenkaan yhtään tupakkia.

Tulokset:

Kellon viisarit näyttää jo siihen malliin että taidan vetäytyä yöpuulle....

4 kommenttia:

  1. Kovaahan ne vanhat kääkät sielä vielä vetää. Saa nähä yltääkö ite enään moisiin vauhteihin. Kaukolle myös terveiset.

    VastaaPoista
  2. Kaukohan on kovassa kunnossa ikäisekseen juoksee kovia tuloksia.
    Oma tilanteeni on se että täytyy olla tyytyväinen että edes juoksemaan pystyy.
    Uunolla jalkavaivat vaivanneet jo vuodenverran.
    Mutta kun se kilpailuissakäynti on vain niin mukavaa täytyy mukana olla ihan vain sen kisatunnelman takiakin.
    Ensiviikolla meillä on kotikisa täällä Torreviejassa 8 kilometriä juostavana matkana.
    Vanhimmat sarjat tuossa kisassa muistaakseni 50 vuotiaille.
    Kauko varmaan menestyy siinäkin kisassa, kisoja ensiviikonvaihteessa on lähialueella miellin määrin, joten porukat hajaantuu.
    Näillä alueilla Espanjaa on kyllä vielä aika kovia menijöitä viisikymppisissäkin, niin myös kuusikymppisissä.

    VastaaPoista
  3. Jep lystii oli kisoissa, vaikka muuten Uuno veteleekin "siivet", mieli ja jalat tiukasti maassa. No kyl myö tästä selvitään (ainakin sinne "horsmakukkulalle), se pittää mielen virkijänä. Onnittelut mitalisteille! T.uuno

    VastaaPoista
  4. Kyl myö selvitään,
    Ihmisen päämäärähän on kuolema, ja jokainen se saavuttaa riippumatta elämänkatsomuksista, varakuudesta ja vaikka hulluista harrastuksistaan huolimatta, toisilla se ottaa vain enemmän aikaa ja jokku selviää hyvinkin pikaisella visitillä.

    Kisajärjestäjillä oli kova usko että meikäläinen vielä ainakin vuoden kituuttelee, kun antoivat paidan ja repun 70 vuotispäiviä varten.
    Pittää yrittää,,,,,, sinne asti..

    VastaaPoista