sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Ei pidä väheksyä tahdonvoimaa.

Uuno lähti aamuhämärissä polkasemaan pyörällä Orihuelaan juoksukisoihin, niin pitihän se minunkin tehdä jotain repäsevää. Päätin juosta 20 kilometriä.

Juoksin tänään 2 tunnin 2 minutin juoksulenkin, matkaa tuli tasan 20 kilometriä.
No vaatihan se tosin kahden nitrosuihkeen verran helpotusta että siitä selvisin.



Jätkä oli aivan sippi kun lenkin loppuun pääsi.



Juoksin osan matkasta tuolla LaMatan rantahietikolla, oli siellä väkeä käveleskelemässä kun on sunnuntai päivä ja lämpöisä sää, pientä utuista pilvenhattaraa tosin välillä taivaalla oli.



Korkeuskäyrä juoksureitilläni näytti tältä.



Siitä on päivää vaille vuosi kun viimeksi olen 20 kilometriä juossut, 11.2 2018 juoksin Orihuelassa puolikkaan (1:34:49) Nyt tosiaan lenkkivauhti oli 6:05 kilometriä kohden, ja yhtään lujempaa en olisi jaksanut.

Kello ehdotti lenkin jälkeen 72 tunnin palautusaikaa.
Paskat, se Amerikkalainen kello laskee hampurilaisilla kasvatettujen usalaisten palautuksia, tai nykyisen pullamössöllä kasvatettujen ihmisten mukaan, ei se tiiä mitään 40 luvulla syntyneiden Lappilaisten jätkien palautumiskyvystä.

No jos jotain vähän erikoisempia tietoja lenkistäni kertoisi.
Olin juostessani 23 minuttia ilmassa, ja 99 minutin ajan jalka kosketti maata.
Pystysuuntaisesti kohosin juoksualustastani juoksun aikana 1520 metriä.
Vasen jalkani kosketti maata juoksunaikana 24 sekunttia kauemmin kun oikeajalka.
Juostessani otin 19991 askelta. 
No pannaan vielä keskisyke 124 ja maksimisyke tuossa pahimmassa nousussa 141.

Nyt pitää ootella uunon paluuta kisareissulta, ehkä sitten jatkan juttuani.


Hyvin oli uuno kisareissusta selvinnyt, raporttia varmaan myöhemmin uunon sivuilta löytyy.
Meikäläinenkin sai kisabolsan täynnä tavaraa, mm oikein miellyttävän pehmeä pitkähihainen blyyssipusero.
Nyt pitää palautella päivän lenkistä, ja jos huomenna jaksaa vois vaikka käydä pyöräilemässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti