Tähän on tultu.

Minä ja kahden äffän jaffa ollaan 70 vuotiaita.

Tässä iässä tarvitaan teknisiä apuvälineitä jos aikoo positiivisempaa ilmettä saada.

Meikäläisen lapsuudessa oli pipotkin kudottu lankaa säästäen, ja lelupuolellakin oli niukkuutta havaittavissa.
Niin tämmönen oli sitten tulos.

Vähän tietoa niistä ajoista jolloin synnyin, ja muutenkin kuvausta alkutaipaleelta.

Ei kukaan tahdo näin vanha olla mutta kun on pakko.
Onneksi Espanjan kisajärjestäjät joitakin tyyliin sopivia rättejä lämmikeeksi antoivat, vanhojahan palelee aina. 

Niin tänään oikeasti olen jo 70 vuotta maailmaa nähnyt, vaikka virallisesti olenkin vasta huomenna seitenkymppinen.
Kun synnyin kotonani, äitini oli seuraavalla kirkonkyläkäynnilään käynyt ilmoittamassa että meille on syntynyt poika, 
Mutta oli vahingossa syntymajaksi sanonut väärän päivän.
Kotona asian oli huomannut ja ajatellut että käyn seuraavalla kirkonkyläkäynnilläni asian korjaamassa.
No mentyään asia korjaamaan oli esiin otettu kirkonkirjat, ja sanottu, 
"Täällähän näkyy selvästi, syntynyt 24 päivä, ei tätä voi mennä muuttamaan".
Heh heh, aika huvittavaa,
Siitä ei mitään näyttöä tarvinnut että joku on edes syntynyt, mutta muuttamaan sitä päivämäärää ei enää pystynyt.
Semmoista oli siihenaikaan, miten sitä nyt mustekynällä merkattua muuttaa.

Voi minua, minun nuoruuttani, ja vaivanloista vanhuuttani,
sitä mikä on mennyttä ja mitä on tulossa. (Thekonis)

****************************************************************************

Kuvassa Hanne valmiina viime lauantain City Run maratonille, ja minä vaativaan katsojan rooliin.(kuva. Jore)